Viime viikkoina olen lukenut useita uutisia, joissa kerrotaan MALLISTA tai PROSESSISTA, jolla on saatu hyviä tuloksia. Keski-Suomessa selkäleikkausten kokonaiskustannukset puolitettiin prosessia uudistamalla. S-ryhmä onnistui kääntämään mielenterveyssyistä johtuvien sairaspoissaolot laskuun. Pieksämäellä terveyskeskuksen vastaanottojen henkilökunnan työtyytyväisyys lisääntyi ja vastaanottojen saatavuus parani. Todella tärkeitä saavutuksia. Mikä oli salainen menestystekijä, joka tuntui yhdistävän? Ovatko ne todella prosessiosaamisen tuotteita vai oliko tuloksen ydin jossain muualla? Terveysvalmennuksen ja aikuisoppimisen teorioita moneen suuntaan väännelleenä aloin kiinnostua ja aloin vertailla kertomuksia ja miettiä mikä näin erilaisia menestyksiä yhdistää.
Kaikissa uutisissa oli jäänyt sivuun se seikka, että kehittämisessä otettiin mukaan aidosti kansalaiset, toimintaa toteuttavat ammattilaiset sekä asiantuntijat yhdessä asettamaan tavoitteita, muutokseen tarvittavia asioita ja välineitä sekä onnistumisen mittareita. Lähtötilanne kuvattiin numeroina ja ongelman asetteluna. Kyse oli siis osallistavasta kehittämisestä, jossa tavoite rakentuu kansalaisen ympärille eikä organisaation tai palvelun ympärille. Keski-Suomessa selkäpotilaan elämäntilannetta ja työn kuormitusta selvitettiin ennen leikkausta siellä, missä hänet ja hänen työnsä vaatimukset tunnetaan. Kirurgi leikkaa ja ihminen palaa työterveyshuoltoon kuntoutuakseen. Ihmisestä pidetään huolta hänen tarpeidensa mukaan eikä prosessin mukaisesti.
Ihmisen näyttää ottaneen mukaan myös S-ryhmä. Se alkoi muuttaa työkulttuuria ja tarjota mielenterveyspalveluja matalalla kynnyksellä. Häpeän hälventämiseen otettiin mukaan alan osaava järjestö. Mielenterveyteen vaikuttaa eniten lähijohtaminen eikä sitä millään työterveyshuollolla paikata. Esimiehen ohjaus ennaltaehkäisevään sparraukseen kertoo parhaimmillaan välittämisestä. Esimiehelle mahdollisuus olla näkyvä osa tukiketjua antaa enemmän pelivaraa kuin jäykkä toimintaohje.
Terveyskeskuksen kehittämisessä selvitettiin numeroilla, miten vanhamalli ei toiminut, kun kysyntään ei pystytty joustavasti vastaamaan. Koska kansalaisten palvelujen saatavuus oli yhteinen tavoite, niin ammattilaiset miettivät viikko-ohjelmat uusiksi. Tavoite on huolehtia, että ammattilaisilla on hyvät työolot ja tauot pidetään. Hyvinvoivan ammattilaisen työ on laadukkaampaa kuin uupuneen. Ihminen ja hänen tarpeensa tässäkin aika lailla ytimessä.
Miksi ihmisen asettaminen keskiöön kannattaa? Hyvinvointiin, toimintakykyyn ja elintapoihin liittyen kansalainen on se ainoa toimija käytännössä. Kukaan ei voi vahtia selkäkuntoutujaa 24/7. Työn kehittämisessä ammattilaisen edellytetään ammattilaisen käyttäytymisen muutosta. Jos tarvitaan näitä molempia, kuten S-ryhmän kulttuurin muutoksessa, monen on muutettava käyttäytymistään työssä ja tauoilla sekä palveluissa. Viime kädessä vain käyttäytymisen muutos johtaa toiminnan muutokseen ja se edellyttää oppimista, tekoja ja asenteiden muuttumista. Se koskee elintapamuutoksia ja työn kehittämistä.
Siksi uutiset eivät kertoneet prosessin kehittämisestä vaan paradigman muutoksesta. Tuijottamalla kaavioita ja pullonkauloja näemme kaavioita. Jos katsomme ihmisten tarpeita, voimavaroja ja muutoksen mahdollisuuksia näemme mahdollisuuksia. Minulle näissä hyvissä saavutuksissa ytimessä oli ihmisten ja heidän erilaisten tarpeidensa ymmärtäminen ja keskiöön nostaminen sekä luottamus ihmisiin ja heidän kykyihinsä ratkoa asioita yhdessä. Ihmiskeskeinen suunnittelu (human-ventered design) on tehokasta.
Ps. Löytyy ISO 9241-210: 2010 (E) järjestelmästä: vapaa käännös kirjoittajan: ”Ihmiskeskeinen suunnittelu on lähestymistapa vuorovaikutteiseen (järjestelmien) kehittämiseen, jonka tavoitteena on tehdä järjestelmistä käyttökelpoisia ja hyödyllisiä keskittymällä käyttäjiin, heidän tarpeisiinsa ja vaatimuksiinsa sekä soveltamalla inhimillisiä tekijöitä / ergonomiaa, käytettävyystietoa ja teknologiaa. Tämä lähestymistapa parantaa tehokkuutta, parantaa ihmisten hyvinvointia, käyttäjien tyytyväisyyttä, saavutettavuutta ja kestävyyttä; ja torjuu käytön mahdolliset haitalliset vaikutukset ihmisten terveyteen, turvallisuuteen ja suorituskykyyn”
Aiheesta toki julkaistukin:
Leveraging human-centered design in chronic disease prevention.
Viimeisimmät kommentit