Olen sijaisena terveysasemalla muutaman kuukauden. Hoidan itseäni kokeneemman lääkärin väestöä, jota on suosituksiin nähden aivan liikaa.IMG_3742 Työt kasaantuvat ja lausuntoja riittää iltatöiksi. Kiireelliselle ajalle on tullut nuori potilas, joka haluaa uusittavaksi kaikki hänen kemiallista riippuvuutta aiheuttavat lääkkeensä. Näen potilastiedoista, että kollegani on uusinut niitä suuria määriä säännöllisesti. Lääkkeitä pitäisi olla vielä viikoksi. Teenkö nopeimman ratkaisun ja uusin reseptit lääkemäärästä, jota käyttämällä potilas olisi tuskin tajuissaan vai alanko kyseenalaistaa kollegani hoitoa? Tavallinen eettinen ongelma: Mahdollistanko riippuvuutta aiheuttavien aineiden määrääminen niistä riippuvaiselle henkilölle, kun havaitsen mahdollisuudet väärinkäyttöön tai tunnistan potilaan käyttävän lääkkeitä todennäköisesti väärin.

Ensilukemalla varmaan heti ajattelit, että ilman muuta jätän määräämättä lääkkeet ja ohjaan potilaan vierotushoitoon. Käytännössä potilas tarvitsisi kunnollisen arvion tilanteestaan ja olet jo nyt myöhässä aikataulustasi, vierotushoitoon on kuukausien jono, kollegasi näyttää hoitaneen potilasta jo vuosia samalla lääkityksellä ja olet vain sijainen. Potilas on myös uhkaava ja huomaa epäröintisi. Mitäpä tehdä? Tilanne on niin tavallinen, että sitä ei aina miellä eettiseksi ongelmaksi ja varsinkaan, kun hyviä mahdollisuuksia ratkaista sitä ei hetkessä ole.

Työskentelet työterveyshuollossa terveyspalveluyrityksessä. Potilas tulee vastaanotolle hengitystieinfektion takia ja haluaa antibiootteja kaiken varalta. Hän kertoo olevansa lähdössä Espanjaan työmatkalle ja haluaa antibiootit varmuudeksi mukaansa.  Hänen vakuutuksensa korvaa kaikki reseptilääkkeet ja näitä olisi nyt hyvä olla varalla. Potilastiedoista näkee, että potilaalla on tosiaan paljon antibioottikuureja vuoden aikana hengitystieinfektioiden takia. Mitähän niiden taustalla? Kirjoitatko siis keskiluokkaiselle toimihenkilölle antibiootteja, kuten kollegasi on tehnyt? Miksi et kirjoittaisi? Tavallinen eettinen ongelma: Antibioottien määrääminen potilaan vaatimuksesta. Käytännössä perustelet päätöksesi kliinisin perustein, mutta silti takaraivossa vähän kolottaa epäilys. Tämäkin on todella tavallinen tilanne eikä sen eettisiä ulottuvuuksia tule pohtineeksi. Antibiottiresistenssi syntyy huonoin perustein määrätty resepti kerrallaan, vaikka Espanjassa ne ovat muuten reseptivapaita.

Tavallisuuden eettiset ongelmat liittyvät myös mahdollisuuksiin tehdä työnsä kunnolla. Terveydenhuollossa resurssien määrä on rajallinen ja niiden jakamisesta päätetään poliittisessa prosessissa kaukana toiminnasta. Seurasin sosiaalisen median keskustelussa kollegan pohdintaa mahdollisuuttaan tehdä työtään ikäihmisten terveyspalveluissa edes säällisesti. Julkisen talouden säästöissä ikäihmisten palveluiden kehitys on jäänyt monin paikoin jalkoihin ja säästöjä kohdennetaan mieluusti näihin palveluihin. Lääkärien työpanosta on vähennetty, potilaat yhä sairaampia ja ikäihmiset halutaan kotiin, hinnalla millä hyvänsä. Miten siis toimia lääkärinä oman ammattivalansa puitteissa, kun kokee joutuvansa jatkuvasti jättämään ikäihmisiä heitteille? Voiko toimia oman vakaumuksensa vastaisesti ja olla osa toimintatapaa, joka luo pahoinvointia, turvattomuutta ja sairautta? Tavallinen eettinen ongelma: ”Piilota haittatapahtuma tai riskitilanne tai vähättele potilashaitan merkitystä”. Mahdollisuus hoitaa lääketieteellisesti ja hoidollisesti inhimillisesti ja hyvin ovat lääkärin ammatissa eettistä ydintä. Lääkärin kokema ahdistus seuraa tästä sisäisestä eettisestä ristiriidasta ja valitettavasti se on ihan tavallinen. Onko ratkaisu jättää hoitopaikka ilman lääkäriä, koettaa viestiä kuurolle johdolle vai kirjoittaa paikalliseen lehteen? Tavallisuuden etiikkaa elävästä elämästä.

Tunnistamme suuret eettiset kysymykset, kuten kuolemaan ja syntymään liittyvät raskaat tilanteet. Kaikki kulttuurit kautta aikojen ovat muodostaneet näihin kahteen eettisen säännön. Eutanasiasta ja kuolevan hoidoista on erittäin tärkeää keskustella laajasti. Ammattikunnat ovat muodostaneet niistä sääntöjä ja lainsäätäjä lakeja. Tavalliset eettiset ongelmat eivät ratkea laeilla eivätkä kovalla kontrollilla, koska niihin ei ole aina olemassa yhtä sosiaalisesti hyväksyttyä ratkaisua. Yhdessä hetkessä soveltuvin ratkaisu voi olla jatkaa riippuvuutta aiheuttavan lääkkeen jatkamista ja pitää yllä hoitosuhdetta kuin hylätä potilas ja hoitosuhde.

Vakuutusten ja taloudellisten etuuksien viidakossa lääkärit kohtaavat tavallisia eettisiä ongelmia päivittäin. Ammatillisen vakaumuksen ja käytännön toimintamahdollisuuksien välinen kuilu kuluttaa. Nämä tavalliset eettiset kysymykset koskettavat ammattilaisia ja kansalaisia. Etiikka ei ole vain syntymää ja kuolemaa vaan arkisia tilanteita. Eettiset ristiriitatilanteet kuormittavat ja niistä olisi hyvä päästä puhumaan. Kunhan ne ensin tunnistaa.

 

Ps. Jos haluat tutustua alan tutkimukseen niin hae sanaparilla ethics of ordinary