Opetin uusia lääkärin ammattiin matkalle lähteviä opiskelijoita. Aiheena olivat ammatillisuus, ammattilaisen oikeudet ja velvollisuudet sekä terveydenhuoltojärjestelmä (lyhyesti). Kävin läpi lääkärin erilaisia toimenkuvia ja hoitotilanteita lainsäädännön ja työnjaon näkökulmista. Yhtäkkiä yhden diani otsikko oli ”Kiireetön vastaanotto”. Sille annetaan tavoite kiireellisen ja kiireettömän hoidon kriteereissä, joista kansallisesti on ohjeistettu STM:stä tähän tapaan:

Kiireettömän vastaanottotoiminnan tehtävänä on sairauksien ja oireiden tutkimus, lääketieteellinen taudinmääritys ja hoito, hoitosuunnitelman tekeminen, sen mukainen pitkäaikaisen sairauden hoito ja siihen tarvittavat hoitotarvikkeet sekä tarpeellinen lääkinnällinen kuntoutus. Tärkeä tehtävä on havaita erityistä tukea, tutkimusta ja hoitoa tarvitsevat potilaat, tunnistaa heidän terveysongelmiaan sekä ohjata varhain hoitoon. Kiireettömillä vastaanotoilla tehdään ennalta ehkäisevää työtä ja tuetaan potilaan sitoutumista hoitoon ja terveellisiin elintapoihin. Hoidolla, kuntoutuksella ja tuella pyritään lievittämään kärsimystä, lisäämään toimintakykyä ja hyvinvointia.

Luinkin luennon keskellä otsikon aivan uudella tavalla, kiireetön tarkoittaa ilman kiirettä ja vastaanottaminen on se toinen puoli vuorovaikutusta. Tahdon kiireettömiä vastaanottoja. Tahdon vastaanottaa rauhassa tietoa potilaan oireista, kokemuksista ja huolist. Haluan aikaa tehdä havaintoja ja tunnistaa terveyden riskitekijöitä ja hoidon toteutumisen kannalta tärkeitä tietoja potilaan kyvystä toteuttaa yhteisesti sovittua. Haluan pystyä tunnistamaan erityistä tukea tarvitsevat ihmiset ja ohjaamaan heitä lisätuen pariin.

Haluan kiireetöntä vastaanottotoimintaa myös ennaltaehkäistäkseni sairauksia. En useinkaan nosta esiin elintapoja riittävästi, koska minulla on kiire käydä läpi sairauden hoitoa ja siihen liittyviä moninaisia yksityiskohtia. Ravinto, liikkuminen, uni ja päihteet lähes kaikkien kasantautien taustalla ja niiden merkitys jää liian sein kiirevastaanotolla varjoon. Kiireettömällä vastaanotolla voisimme pohtia yhdessä mitä potilas tavoittelee arjessaan, ja mihin hän voisi olla sitoutunut. Ei tulisi turhaa puhetta, jos tiedämme, että juuri nyt ei ole voimia lopettaa tupakointia vaan kovat rasvat voi vaihtaa pehmeisiin nyt tässä vaiheessa.

Miten kärsimystä lievitetään? Kohtaamalla ihmisen hätä ja huoli, näkemällä kärsimys ja joskus sanoittamalla se ja hyväksymällä ne tunteet, jotka potilaalla on. Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen ja tunteiden hyväksyntä lievittää kärsimystä. Onko minulla sellainen kiireetön vastaanotto, jossa tähän on tilaa? Lääkärinä toimiessa monesti olen kokenut, että ei ole. Itseasiassa pidin päihdelääkärin työstä juuri siksi, että minulla oli oikeasti kiireettömät vastaanotot.

Miksi kiireettömät vastaanotot ovat muuttunet kiirevastaanotoiksi? Me olemme ammattilaisina rakentaneet tämän systeemin kiireiseksi. Olemme kuorruttaneet potilaskohtaamiset erilaisilla hyvää tarkoittavilla tempuilla, listoilla ja kirjauksilla, jotka varmasti tuottavat myös hyvää. Meidät on upotettu tietokoneen taakse kirjamaan niitä havaintoja, joita emme oikein ehdi tehdä ja mielellään rakenteisesti. Aivokapasiteettimme askartelee hiiren klikkausten haasteissa ja koodien viidakossa, kun pitäisi kuunnella tai havainnoida potilaan toimintakykyä liikkumisessa ja pukeutumisessa.

Opetin siis tuleville kollegoille, mitä tarkoittaa kiireetön vastaanotto. Määritelmä oli surkea. Sellaista heille ei ole enää juuri missään. Se ehkä itää määritellä saatavuuden kautta, kuten koko terveydenhuolto tuntuu nyt määriteltävän. On tärkeintä päästä nopeasti jonnekin, mutta se mitä sitten tapahtuu, ei ole niin olennaista. Hiiri on alkanut säädellä työskentelyäni, sen on kuljettava oikeaan paikkaan tai sitten huomio hukkuu vääriin klikkauksiin ja sen seurannaisiin. Millainen olisi hiiretön vastaanotto, ihan ilman konetta? Sellaisia ne olivat 1990-luvun lopulla vielä sairaaloissa ja osin terveyskeskuksissa. Oli kynä ja paperia ja sanelukone. Olinko silloin yhtä kiireinen kiireettömällä vastaanotolla? Koska aika kultaa muistot, niin tunne kiireestä oli, koska se sekoittuu usein riittämättömyyteen, haluaisi auttaa enemmän. Työpäivät silti riittivät työn tekemiseen ja kotiin ehti ajoissa. Nyt se on toivetta kiireettömän vastaanottopäivän jälkeen monelle lääkärille – hiirityöt odottavat vastaanottojen päälle.

Jotenkin siinä puhuessa, tilanteen absurdius alkoi hahmottua: nämä opiskelijat eivät ehkä pääse tällä terveydenhuollon kehityksen kaarella nauttimaan aidosti kiireettömistä vastaanotoista. Minulla se kokemus kuitenkin on niin viime vuosituhannelta kuin ihan tältä nykyiseltäkin. Pitäisikö kiireetön vastaanotto ottaa tuossa tavoitteellisessa määritelmässään ihan tuotantoon?

Kuvan taideteos on mekaaninen susi, jonka kuvasin Porvoon Taidetehtaalla kesällä 2022 ja se on taitelijoiden  Pekka ja Teija Isorättyän teoksia, joissa robotit ovat inhimillisen hauraita. Teokset varsin olivat itselleni vaikuttavia kohtaamisia, kun inhimillisyys löytyy koneissa ja toisaalta luonto kahdlittu robotin muotoon. HS lainaus näyttelystä” Taiteilijapari Pekka Isorättyän ja Teija Isorättyän (molemmat s. 1980) villiintynyt susirobotti on hurja, mutta sen nykivissä liikkeissä voi aistia myös lannistumista ja epätoivoa. Kovia kokenut olento herättää enemmän sääliä kuin pelkoa.” HS 1.7.2022