Mitä erikoislääkäri on enemmän kuin kokenut kliinikko? Olen pohtinut tätä aihetta nyt kevään ajan työssäni, kun perehdyn erikoislääkärikoulutukseen Suomessa pitkästä aikaa. Olen keskustellut kokeneiden kouluttajien kanssa ja kysynyt: ”Mitä se erikoislääkäriys oikein on?” Monet lääkärit voivat kutsua itseään asiantuntijaksi jossain lääketieteellisessä aiheessa ja meilläkin näkee lääkärin nimen perässä diabetologin tai urheilulääkärin nimikkeitä. Nämä lääkärit ovat hoitaneet potilasryhmää pitkään, opiskelleet aihetta täydennyskoulutuksissa ja heille kertynyt aiheesta kattava asiantuntijuus. Myös erikoislääkärikoulutuksessa kehitetään kliinisellä rajatulla alalla tietoja, taitoja ja asiantuntijuutta. Mitä erikoislääkärikoulutus antaa sellaista, jota ei (suuressa) työpaikassa työtehtäviä vaihtelemalla oppisi?

Erikoislääkäreillä tulisi olla jotain yhteistä osaamista. Mitä ovat juuri erikoislääkärin erityiset osaamiset verrattuna kokeneeseen kliinikkoon? Terveydenhuollon palvelujärjestelmän näkökulmasta olisi hyvä, että tietäisi, että kaikilla erikoislääkäreillä on tietyt tiedot, taidot ja ymmärrys, jotta mikään erikoisala ei sulje valintaa kehittämisen- tai johtamisen tehtäviin. Näitä ei ole kovin selkeästi vielä määritelty, vaikka aihiot ovat olemassa mm. lääkärin osaamisen alueiden määritelmissä (ns. CanMEDS-osaamisen alueet).

Jatkuvan oppimisen toimintatapaan kasvaminen on kaikille lääkäreille tärkeää. Koulutuksen aikana erikoistuva lääkäri ja hänen kouluttajansa huolehtivat tietoisesti ja suunnitelmallisesti eri taitojen kehittymisestä, kuvaamisesta ja arvioinnista. Näin osaavasta lääkäristä kasvaa asiantuntija ja erikoislääkäri. Nämä ovat niitä taitoja, joita tarvitaan kehittämään terveydenhuoltoa arjessa sekä oman työn hallinnan. Oman toiminnan johtaminen on lähtökohta muiden johtamiseen. Sen tietoinen harjoittaminen on koulutuksen kannalta välttämätöntä ja joskus erikoistumisen pullonkaula. Lokikirjat ja koulutussuunnitelmat pakottavat ainakin muutamaksi vuodeksi suunnitelmallisuuteen.

Erikoislääkärikoulutuksen sisällön määrittelevät kunkin alan pitkälle koulutetut erikoislääkärit, joilla tieteellinen pätevyys. Erikoistuminen ei ole yksittäisen erikoistuvan omasta kiinnostuksesta yksin kiinni vaan etenee yhteisesti päätetyin periaattein. Etenemistä seurataan ja arvioidaan säännöllisesti. Tietopohja on määritelty eteenpäin ja samoin kliiniset suoritteet ja muu asiantuntijan taitojen karttuminen.  Oma oppiminen on rakennettava tavoitteellisesti ja osoitettava. Tämä on hyvä lähtökohta elinikäiselle oppimiselle ja yleensäkin asiantuntijatyölle.

Erikoistuminen on työntekoa terveydenhuollossa, sen kehittämistä tai tutkimista. Strategisen toimintaympäristön tuntemus tulee kehittää erikoistumisen aikana. Siten erikoislääkäri osaa välittää tietoa terveydenhuoltojärjestelmässä napakasti ja luotettavasti palvelujärjestelmässä sekä potilaan hoidon kannalta tarpeellisille toimijoille. Priorisointi, terveyshyöty, laatu, turvallisuus, vaikuttavuus ja jalkauttaminen ovat erikoislääkärille tuttuja asioita.

Erikoislääkärikoulutuksen aikana saa palautetta monesta suunnasta. Palautteen antaminen on osa ammattitaitoa ja sen virittäminen aina kunkin vastaanottajan tarpeeseen. Erikoislääkärikoulutus toivottavasti ohjaa jyvään vuorovaikutukseen. Potilaan näkökulmasta hyvä lääkäri on hyvä kommunikoijia. Loppujen lopuksi hyvä viestintä ei ole vain ystävällisyyttä potilaiden kanssa. Se on myös yksi tärkeimmistä lääkärin taidoista, koska se auttaa lääkäreitä ymmärtämään potilaiden huolenaiheita ja selittämään diagnoosin.

Lääkäri ei valmistu koskaan vaan oppiminen jatkuu läpi työuran. Hyvä lääkäri on utelias ihmisyydelle ja asioille. Jos potilaan oireet ovat ”hämmentäviä”, lääkäri hylkää ennakkoajatukset ja antaa uteliaisuutensa johdattaa kohti diagnoosia. Vaikka se veisi vähän enemmän aikaa ja resursseja. Hyvät lääkärit eivät pelkää kysyä asioita, kun eivät tiedä. Erikoistuminen on hyvä tapa oppia kokeneilta, kun on lupa kysyä. Samalla erikoistuvien systemaattinen kouluttautuminen työn ohessa tuo työpaikoille uudinta tietoa ja havaintoja työstä. Eri työpaikoissa näkee erilaisia työyhteisöjä ja niissä toimintaa. Opitaan työtoveruutta ja toimista asiantuntijana erilaisissa ympäristöissä. Erikoistuessa kriittinen ajattelu kypsyy edelleen. Työelämätaitojen arviointi sisältyy koulutukseen, periaatteessa ainakin.

Erikoislääkäri osaa CanMEDS-alueensa niin hyvin, että hän pystyy toimimaan oman erikoisalansa ulkopuolella kehittämisen, tutkimuksen tai johtamisen tehtävissä tai asiantuntijana terveyteen liittyvissä asioissa. Se on se lisä, jonka koulutus kaikille erikoisaloille antaa. Kun erikoislääkärikoulutus on uudistumassa, niin ehkä olisi aika miettiä kansallisesti yhdessä, että mitä laajasti erikoislääkärin osaaminen ja erikoislääkäriys juuri nyt ja tulevaisuudessa on.

Taustalla kirjallisuus, joka tätä kirjotusta innoitti:

Valmistuvan lääkärin osaamistavoitteet

Leila Niemi-Murola Luotettavasti osoitettu pätevyys (EPA) uudistaa erikoislääkärikoulutuksen käytäntöä. Duodecim 2017;133:77–83

Juha Pekka Turunen. Miksi oppiminen on tärkeää koko lääkärin uran ajan? Duodecim. 2018;134(23):2311-4