Tieto ei ole enää yksin valtaa vaan ymmärrys tiedon merkityksestä. Tiede on yksi keino synnyttää ymmärrystä maailmasta ja ihmisistä. Sen arvoon ja merkitykseen on IMG_6387kohdistunut kyseenalaistamista niin kadunhenkilön kuin valtiollisen toimijan suusta tai postauksessa. Kaiken maailman dosentit ja kesäisin lorvivat professorit luovat kuvaa turhasta joukosta. Tiede on välineenä epävakaa, se keksii ja etsii uutta, korjaa vanhoja käsityksiään jatkuvasti. Tieteen popularisointi on välillä vaikeaa eikä se anna varmuutta helpolla. Tieteen  eri lajien hyödyllisyyttä on koetettu mitata, punnita ja asettaa järjestykseen. Soveltava tutkimus voi tuoda suoria hyötyjä kohtuullisen nopeasti, kokeellisen matka arkeen on pitkä. Humanistis-yhteiskunnallinen tutkimus muuntuu arvoiksi, poliitikoiksi ja käyttäytymiseksi hitaalla tahdilla.

Tieteen yksi hienous on se, että emme me ihmiset tiedä mitä me tarvitsemme tulevaisuudessa. Meidän on tuotettava tietoa erilaisista asioista ja ilmiöistä, jotta selviämme tulevaisuudessa. Elämme nyt koronakriisiä. Tuntuu kuin kaikki tieto olisi sairauden yleisyyden tietoa, epidemiologiaa. Kun raaputtaa vähän pintaa huomaa, miten aamuisen lehden artikkeli on yhteenliittymä useiden tieteenalojen tuottamaa tietoa. Sitä on tarvittu epidemian tekijöiden kuvaamiseen ja ennustamiseen. Luin katsoo kansainvälisen epidemian leviämistä käsittelevää artikkelia, voi havaita monen eri tieteentekijän erityisosaamisen.

Maantietelijää on tarvittu selvittämään eri alueiden olosuhteita ja väestötiheyttä. Kaupunkimainen ympäristö on erilainen eri puolilla maailmaa. Se vaikuttaa olennaisesti epidemia leviämiseen. Kulttuurintutkimusta on tarvittu selvittämään ihmisten välisten suhteiden luonnetta, kuten perhesuhteiden läheisyyttä ja kohtaamisten määrää. Italialainen sukukäsitys on erilainen kuin norjalainen. Sosiologiaa on tarvittu sosiaalisen rakenteen selvittämiseen, jotta tiedetään, miten suuri osa on sosiaalisesti hauraita ja näin alttiita taudille ja se jälkiseuraamuksille. Näin tiedämme, ketkä tarvitsevat eniten suojaa. Matematiikan rooli on kaikessa merkittävä ja sen avulla malleja rakentavat epidemiologit, taloustieteilijät ja tilastotieteilijät.

Mikrobiologit ovat selvitelleet viruksen ominaisuuksia ja selvittänet epidemiologien kanssa tarttuvuuslukuja. Insinööritieteilijät ovat tutkineet pisarakaasujen liikkeitä ja yhdistäneet niitä mikrobiologien tuloksiin ja tartuntalukuihin. Terveystieteilijät mallintavat hoitoa ja hoitopaikkojen riittävyyttä edellisten perusteella. He tutkivat sairauden oireiden ja diagnostisten löydösten välistä suhdetta, jotta oikeat ihmiset saadaan poimittua testeihin. Biokemistit kehittävät diagnostisia testejä ja farmakologit etsivät lääkehoitoa sairastuneille. Näistä kaikista tiedoista mallintavat rakentavat sitten ennustemalleja, joihin voidaan liittää lisää tieteen tekijöiden tietoa.

Tässä nyt siis yhden sanomalehden artikkelin perusteella muutama tieteen alue, jota on tarvittu, että voimme jotenkin saada otetta tästä uudesta ja pelottavasta infektiotaudista. Mikään tieteenala ei ole turha, emme vain tiedä, koska sitä tarvitsemme. Arvostetaan tieteen monimuotoisuutta!

Kirjoituksen inspiroi HS juttu 7.4.2020. https://www.hs.fi/tiede/art-2000006466487.html