Yleensä en kirjoita itsestäni. Nyt aihe on sellainen, että on syytä käyttää itseään esimerkkinä, niin ei mene viisasteluksi. Olen keski-ikäinen pyöreähkö ihminen, jonka epäilemättä pitäisi liikkua enemmän, syödä vähemmän ja nukkua paremmin. Olen 3C0A749D-17F3-44C1-BAE3-C3B56B1EC794saanut terveysalan pitkän ja perusteellisen koulutuksen, joten ymmärrän olomuotoni aiheuttamat terveydelliset riskit sekä fysiologisesti, että epidemiologisesti. Säännöllisesti saan herätyksen ja lisää liikuntaa ja kasviksia päivän valintoihin. En tupakoi ja alkoholia käytän harvoin, mutta eihän sillä voi kiloja kompensoida. Eikö tietoni muutu motivaatioksi ja teoksi? Joskus muuttuu ja joskus taas sitten ei.

Muutoksen liikkeelle saamisessa auttaa, kun saa muilta tukea. Minusta on aina kiva liikkua ja oppia asioita yhdessä. Muutoksessa tarvitsen havaintoja siitä mitä teen, jotta voin miettiä, miten toimisin uudella tavalla. Muiden palaute voi auttaa havaintojen tekemisessä, jos se annostellaan myönteisessä hengessä.  Erityisesti saman asian kanssa painivien kanssa jakaessa kokemuksia kokee yhteenkuuluvuutta, joka vahvistaa omaa pystyvyyden tunnetta. Joukkueessa, ryhmäliikunnassa tai tutkimustiimissä tulee rehkittyä enemmän kuin yksin puurtaen.

Kokeileminen on ollut hyödyllistä. Kun voin valita muutoskohteen, alan etsiä keinoja sen kokeilemiseen. Olin juuri kahdeksan viikon mindfullness-kurssilla. Se oli piinaavaa ja ihanaa yhtä aikaa. Kokeilimme erilaisia tapoja siirtää hyväksyvää läsnäoloa arkeemme: valmiita äänitteitä, puhelinsovelluksia, havainnoivaa kävelyä, eri aikoihin sijoittuvia harjoitteita ja kirjoittamista kokemuksista. Pienissä kokeiluissa oli lupa onnistua ja epäonnistua. Uuden oppimisessa ei pidä olla ryppyotsainen. Uusi vakiintuu tavaksi etsimällä sille paikka arjessa. Minulle oli tärkeää, että sain itse päättää mitä harjoitin, milloin ja miksi. Olen oppinut, että jos toimii ulkoisten ohjeiden mukaan eikä koe tekevänsä omannäköisiään arjen tekoja, ei niistä pysyviä synny. Laihdutuskuurien ja punnerrushaasteiden pulma on tässä, ne harvoin sattuvat tukemaan ihmisen autonomiaa. Mindfullness-kurssilla pakottaminen olisi ollut ideologian vastaista. Silti muuten välillä pakotin itseni meditoimaan.

Muutos haastaa käsitystä ”minästä” ja oma pystyvyyden tunne voi notkahdella. Olin järjestänyt oman arkeni niin tiukaksi, että aikaa hyväksyvään läsnäoloon oli vaikea löytää. Aika absurdia. Kirjaamalla omia tottumuksiani, aloin hahmottaa ajan käyttöä ja tehdä valintoja. Kun pääsin saman aiheen parissa pakertavien joukkoon, niin sain jakaa kokemuksia. Se synnytti myötätuntoa itseään kohtaan, sillä muutosta tapahtui, mutta hitaasti. Pystyvän ”minän” rinnalle saa tulla se kompuroivakin ”minä”, kunhan siihen suhtautuu lempeästi.

Jos tavoite asetetaan sopivan käytännölliseksi ja kokeilut sallitaan, niin onnistumiset vahvistavat pystyvyyttä. Olin muutama vuosi sitten mukana digitaalisavusteisen ravitsemusryhmään pilotissa ja huomasin, miten ankean väritön aamiaiseni oli. Sain vinkin hedelmien lisäämisetä heti aamuun ja aloin kokeilla. Alkuun unohdin useana aamuna lisätä hedelmiä ja kuvat pysyivät ankeina. Kun olin muistanut hedelmät, sain kehuja ryhmässä, se tuntui kivalta ja muistin yhä useammin sen mandariinin ja rypäleet.  Sitten se alkoi sujua ja oikein tunsin pystyvyyteni kasvavan kohisten. Nyt tuunailen ja hifistelen marjojen kanssa aamuisin hedelmälautastani. Kokeilu, palaute, pystyvyys ja pysyvyys tuli todennettua omalla kohdalla ihan käytännössä.

Häpeä liittyy elintapoihin olennaisesti. Edustan häpeänlevittäjien ammattikuntaa, kun tarinoin riskeistä, haitoista ja sairauksista. Toisaalta edustan toivon ammattikuntaa, kun voin kertoa riskien alenemisesta, hyödyistä ja hyvinvoinnista. Miellyttävät asiat, kuten ruoka ovat osa psykologista lohtuketjuamme, jota tarvitsemme elämässä. Spartalainen ankeus ei tee meille hyvää vaan pienten kolhujen laastariksi on oltava helliä sanoja, olkapäätä, metsäisiä kävelyjä ja suklaata, välillä.

Häpeä estää meitä muutoksen polulla, jos käytämme häpeäenergian väärin. Jos uudesta terveemmästä valinnasta poikkeaminen aiheuttaa heti häpeää, niin  se vie energiaa väärään asiaan. Kokeileminen ja erehtymisen salliminen johtaa oppimiseen eikä oppija voi olla heti osaaja. Häpeä  lamaa mielen ja sekin vie energiaa. Terveyden ammattilaisena olen opetellut nostamaan ne harvat skumppalasini rouheana, nauttimaan lakritsista estoitta ja löhöämään perusteellisesti tilanteen vaatiessa. Se on muuten ollut vaikeaa ja olen häpeillen keksinyt kaikenlaisia syitä – ja todennut sitten sen olleen ihan turhaa, ketään ei kiinnosta.

Kieltäymyksen kirkas kruunu liittyy elintapamuutosten mustaan kaanoniin. Mikään ei ole sen kiihottavampaa kuin kielletty tai rajoitettu asia. Sehän on mielessä ihan koko ajan. Aina tuntuu olevan niitä, jotka lyövät kirveen pöytään ja toteavat että :”Se oli sitten siinä se alkoholismi!”. Siinä ei ole tilaa kokeilla, epäonnistua tai jakaa muutosta toisen kanssa. On vain oikein tekemistä ja väärin tekemistä. Terveydenhuollon ohjaukseen ja valistukseen liittyy usein ohjaava ja neuvova sävy – tottele nyt! Ei se taida oikein toimia?

En ole mitään sanonut motivaatiosta, vaikka MOTI on otsikossakin.  Ihmisellä on koko ajan motiiveja, tietoisia ja tiedostamattomia. Ne ovat tarpeita, haluja, viettejä tai palkkioita ja rangaistuksia. Motivaatio on motiivien aikaansaama hetkellinen tai pidempi tila, usein tilannesidonnainen. Valinnat tehdään tilanteen mahdollisuuksien ja oman sen hetken kiinnostuksen ja vireyden perusteella. En luota motivaatiooni, vaikka sisäinen haluni on elää terveenä. Kun olen luonut kokeillen oppinut uusia tapoja ja pyrkinyt valitsemaan niitä mahdollistavia ympäristöjä, pystyn todennäköisesti valitsemaan useammin terveemmän vaihtoehdon. Hedelmälautaseni on vakiintunut aamuun ja nyt opettelen sovelluksen kanssa muistamaan hengittämisen ja pysähtymisen jaloa taitoa. Yleensä  pystyn valitsemaan terveemmin, vaikka motivaationi kohdistuukin väsymyksen ja kyllästymisen poistoon (selaamalla sosiaalista mediaa nauttien lakritsia). Lääkärit vastaavat tutkimuskyselyissä, että ihmisiltä puuttuu motivaatiota muutokseen. Oman kokemukseni perusteella ajattelen, että enemmän tarvitaan voimaannuttavia välineitä kokeiluihin ja kannustavaa otetta oppimiseen.

 

Kirjotuksen inspiroi keskustelu opiskelijoiden kanssa Helsingin yliopistolla, kun aiheena oli lihavuus ja sen syyt sekä ihmisten haluttomuus muuttaa elintapoja. ”Ihmisillä ei ole yhtään MOTII!”

Video aiheesta Dos. Pilvikki Absetz

Aiheesta julkaistu suomeksi esim. Jallinoja et al. Lääkärilehti 2009:  ”Monet yksilön luonteeseen ja pyrkimyksiin liittyvät tekijät arvioitiin yleisiksi elämäntapamuutoksen esteiksi: sekä hoitajat (47 %) että lääkärit (60 %) arvioivat motivaation puutteen koskevan muita syitä useammin kaikkia tai lähes kaikkia potilaita, joilla on vaikeuksia muuttaa elämäntapojaan. Lähes yhtä usein tällaiseksi esteeksi arvioitiin nautinnon halu. Seuraavaksi useimmin tällaisiksi esteiksi arvioitiin saamattomuus ja luonteen heikkous.”

Jallinoja et al Lääkärilehti 2009