Etsi

Kristiina Patja

Ajattelen, siis olen

Kuukausi

marraskuu 2019

Eikös sulla ole MOTIA?

Yleensä en kirjoita itsestäni. Nyt aihe on sellainen, että on syytä käyttää itseään esimerkkinä, niin ei mene viisasteluksi. Olen keski-ikäinen pyöreähkö ihminen, jonka epäilemättä pitäisi liikkua enemmän, syödä vähemmän ja nukkua paremmin. Olen 3C0A749D-17F3-44C1-BAE3-C3B56B1EC794saanut terveysalan pitkän ja perusteellisen koulutuksen, joten ymmärrän olomuotoni aiheuttamat terveydelliset riskit sekä fysiologisesti, että epidemiologisesti. Säännöllisesti saan herätyksen ja lisää liikuntaa ja kasviksia päivän valintoihin. En tupakoi ja alkoholia käytän harvoin, mutta eihän sillä voi kiloja kompensoida. Eikö tietoni muutu motivaatioksi ja teoksi? Joskus muuttuu ja joskus taas sitten ei.

Muutoksen liikkeelle saamisessa auttaa, kun saa muilta tukea. Minusta on aina kiva liikkua ja oppia asioita yhdessä. Muutoksessa tarvitsen havaintoja siitä mitä teen, jotta voin miettiä, miten toimisin uudella tavalla. Muiden palaute voi auttaa havaintojen tekemisessä, jos se annostellaan myönteisessä hengessä.  Erityisesti saman asian kanssa painivien kanssa jakaessa kokemuksia kokee yhteenkuuluvuutta, joka vahvistaa omaa pystyvyyden tunnetta. Joukkueessa, ryhmäliikunnassa tai tutkimustiimissä tulee rehkittyä enemmän kuin yksin puurtaen.

Kokeileminen on ollut hyödyllistä. Kun voin valita muutoskohteen, alan etsiä keinoja sen kokeilemiseen. Olin juuri kahdeksan viikon mindfullness-kurssilla. Se oli piinaavaa ja ihanaa yhtä aikaa. Kokeilimme erilaisia tapoja siirtää hyväksyvää läsnäoloa arkeemme: valmiita äänitteitä, puhelinsovelluksia, havainnoivaa kävelyä, eri aikoihin sijoittuvia harjoitteita ja kirjoittamista kokemuksista. Pienissä kokeiluissa oli lupa onnistua ja epäonnistua. Uuden oppimisessa ei pidä olla ryppyotsainen. Uusi vakiintuu tavaksi etsimällä sille paikka arjessa. Minulle oli tärkeää, että sain itse päättää mitä harjoitin, milloin ja miksi. Olen oppinut, että jos toimii ulkoisten ohjeiden mukaan eikä koe tekevänsä omannäköisiään arjen tekoja, ei niistä pysyviä synny. Laihdutuskuurien ja punnerrushaasteiden pulma on tässä, ne harvoin sattuvat tukemaan ihmisen autonomiaa. Mindfullness-kurssilla pakottaminen olisi ollut ideologian vastaista. Silti muuten välillä pakotin itseni meditoimaan.

Muutos haastaa käsitystä ”minästä” ja oma pystyvyyden tunne voi notkahdella. Olin järjestänyt oman arkeni niin tiukaksi, että aikaa hyväksyvään läsnäoloon oli vaikea löytää. Aika absurdia. Kirjaamalla omia tottumuksiani, aloin hahmottaa ajan käyttöä ja tehdä valintoja. Kun pääsin saman aiheen parissa pakertavien joukkoon, niin sain jakaa kokemuksia. Se synnytti myötätuntoa itseään kohtaan, sillä muutosta tapahtui, mutta hitaasti. Pystyvän ”minän” rinnalle saa tulla se kompuroivakin ”minä”, kunhan siihen suhtautuu lempeästi.

Jos tavoite asetetaan sopivan käytännölliseksi ja kokeilut sallitaan, niin onnistumiset vahvistavat pystyvyyttä. Olin muutama vuosi sitten mukana digitaalisavusteisen ravitsemusryhmään pilotissa ja huomasin, miten ankean väritön aamiaiseni oli. Sain vinkin hedelmien lisäämisetä heti aamuun ja aloin kokeilla. Alkuun unohdin useana aamuna lisätä hedelmiä ja kuvat pysyivät ankeina. Kun olin muistanut hedelmät, sain kehuja ryhmässä, se tuntui kivalta ja muistin yhä useammin sen mandariinin ja rypäleet.  Sitten se alkoi sujua ja oikein tunsin pystyvyyteni kasvavan kohisten. Nyt tuunailen ja hifistelen marjojen kanssa aamuisin hedelmälautastani. Kokeilu, palaute, pystyvyys ja pysyvyys tuli todennettua omalla kohdalla ihan käytännössä.

Häpeä liittyy elintapoihin olennaisesti. Edustan häpeänlevittäjien ammattikuntaa, kun tarinoin riskeistä, haitoista ja sairauksista. Toisaalta edustan toivon ammattikuntaa, kun voin kertoa riskien alenemisesta, hyödyistä ja hyvinvoinnista. Miellyttävät asiat, kuten ruoka ovat osa psykologista lohtuketjuamme, jota tarvitsemme elämässä. Spartalainen ankeus ei tee meille hyvää vaan pienten kolhujen laastariksi on oltava helliä sanoja, olkapäätä, metsäisiä kävelyjä ja suklaata, välillä.

Häpeä estää meitä muutoksen polulla, jos käytämme häpeäenergian väärin. Jos uudesta terveemmästä valinnasta poikkeaminen aiheuttaa heti häpeää, niin  se vie energiaa väärään asiaan. Kokeileminen ja erehtymisen salliminen johtaa oppimiseen eikä oppija voi olla heti osaaja. Häpeä  lamaa mielen ja sekin vie energiaa. Terveyden ammattilaisena olen opetellut nostamaan ne harvat skumppalasini rouheana, nauttimaan lakritsista estoitta ja löhöämään perusteellisesti tilanteen vaatiessa. Se on muuten ollut vaikeaa ja olen häpeillen keksinyt kaikenlaisia syitä – ja todennut sitten sen olleen ihan turhaa, ketään ei kiinnosta.

Kieltäymyksen kirkas kruunu liittyy elintapamuutosten mustaan kaanoniin. Mikään ei ole sen kiihottavampaa kuin kielletty tai rajoitettu asia. Sehän on mielessä ihan koko ajan. Aina tuntuu olevan niitä, jotka lyövät kirveen pöytään ja toteavat että :”Se oli sitten siinä se alkoholismi!”. Siinä ei ole tilaa kokeilla, epäonnistua tai jakaa muutosta toisen kanssa. On vain oikein tekemistä ja väärin tekemistä. Terveydenhuollon ohjaukseen ja valistukseen liittyy usein ohjaava ja neuvova sävy – tottele nyt! Ei se taida oikein toimia?

En ole mitään sanonut motivaatiosta, vaikka MOTI on otsikossakin.  Ihmisellä on koko ajan motiiveja, tietoisia ja tiedostamattomia. Ne ovat tarpeita, haluja, viettejä tai palkkioita ja rangaistuksia. Motivaatio on motiivien aikaansaama hetkellinen tai pidempi tila, usein tilannesidonnainen. Valinnat tehdään tilanteen mahdollisuuksien ja oman sen hetken kiinnostuksen ja vireyden perusteella. En luota motivaatiooni, vaikka sisäinen haluni on elää terveenä. Kun olen luonut kokeillen oppinut uusia tapoja ja pyrkinyt valitsemaan niitä mahdollistavia ympäristöjä, pystyn todennäköisesti valitsemaan useammin terveemmän vaihtoehdon. Hedelmälautaseni on vakiintunut aamuun ja nyt opettelen sovelluksen kanssa muistamaan hengittämisen ja pysähtymisen jaloa taitoa. Yleensä  pystyn valitsemaan terveemmin, vaikka motivaationi kohdistuukin väsymyksen ja kyllästymisen poistoon (selaamalla sosiaalista mediaa nauttien lakritsia). Lääkärit vastaavat tutkimuskyselyissä, että ihmisiltä puuttuu motivaatiota muutokseen. Oman kokemukseni perusteella ajattelen, että enemmän tarvitaan voimaannuttavia välineitä kokeiluihin ja kannustavaa otetta oppimiseen.

 

Kirjotuksen inspiroi keskustelu opiskelijoiden kanssa Helsingin yliopistolla, kun aiheena oli lihavuus ja sen syyt sekä ihmisten haluttomuus muuttaa elintapoja. ”Ihmisillä ei ole yhtään MOTII!”

Video aiheesta Dos. Pilvikki Absetz

Aiheesta julkaistu suomeksi esim. Jallinoja et al. Lääkärilehti 2009:  ”Monet yksilön luonteeseen ja pyrkimyksiin liittyvät tekijät arvioitiin yleisiksi elämäntapamuutoksen esteiksi: sekä hoitajat (47 %) että lääkärit (60 %) arvioivat motivaation puutteen koskevan muita syitä useammin kaikkia tai lähes kaikkia potilaita, joilla on vaikeuksia muuttaa elämäntapojaan. Lähes yhtä usein tällaiseksi esteeksi arvioitiin nautinnon halu. Seuraavaksi useimmin tällaisiksi esteiksi arvioitiin saamattomuus ja luonteen heikkous.”

Jallinoja et al Lääkärilehti 2009

 

Tekoälyn harhalähteillä

Tekoälystä on luvattu terveydenhuollon pelastajaa ja samalla suurta uhkaa. Kun tietokoneiden laskentateho on kasvanut, niin olemme päässeet hyödyntämään kuvan, äänen, kuvioiden ja yhteyksien välisessä tunnistamisessa aivan uusia mahdollisuuksia. IMG_6671Tekoäly on suuri tilastokone, jolla voidaan laskea eri suuntiin avaruudellisesti yhteyksiä, yhdistää niitä toisiinsa uudella tavalla ja sitten testata uuden yhteyden todennäköisyyttä alkuperäiseen dataan. Se on oikeasti hyvä asia ja tuottaa hyviä asioita terveydenhuoltoon.

Epidemiologina olen kiinnostunut tekoälystä ja koneoppimisesta. Olen tyyppiä: ”leimahdus, loimahdus ja epäluuloisuus”,  joten alan aina ensi innostuksen karistua miettiä uhkia ja haittoja, joita uhkarohkeus voisi tuottaa. Liittyy se varmaan lääkärin koulutukseen, kun olemme koulutetut epäilemään omia päätelmiämme diagnostiikassa ja hoidossa. Tekoäly terveydenhuollossa sisältää eettisiä pulmia. Niiden taustalla ovat tilastollisen tutkimuksen yleiset harhanlähteet. Ne muistuttavat kovasti näyttöön perustuvan lääketieteen ja  hoitosuositusten yhteydessä pohtimiamme eettisiä haasteita.

Valikoituva digitaalinen data tasavertaisuuden uhka?

Tekoälyn laatu riippuu käytettävän datan laadusta. Jos data on kovasti vinoa suuntaan tai toiseen, niin se ei löydä ratkaisuja kuin valikoituun joukkoon ihmisiä. Tällä hetkellä datan kertymisessä on monenlaisia valikoitumisharhoja. Terveyssovelluksia käyttävät parhaiten koulutetuimmat ja pystyvimmät kansalaiset, joiden valinnat ja pulmat eivät välttämättä kuvaa keskiverto kansalaisen tottumuksia. Kysymykseen liittyy eettinen pulma, sillä jos sovelluksia kehitetään valikoituneen väestönosan datan perusteella, niin se kehittyy toki heille ajan myötä yhä paremmaksi, mutta jättää ulkopuolelle suuren osan kansalaisia. Se rikkoo terveydenhuollon yhdenvertaisuusperiaatetta. Niinpä valikoitumisharhaa tulisi aktiivisesti arvioida, kun otetaan kansalaisen käyttöön tarkoitettuja sovelluksia käyttöön ja varsinkin jos kehitetään tekoälyyn perustuvia algoritmeja, joiden perusteella ohjataan hoitoa.

Valikoitumisharhaan liittyvät markkinointi ja jakelukanavat eli otokseen ottaminen.  Tämä voi vinouttaa dataa entisestään. Ilmiö on tuttu lääketutkimuksesta, jossa halutaan tilastollisen voiman ja menetelmien soveltamisen parantamiseksi sulkea pois ryhmiä, jotka sitten todellisuudessa kuitenkin ovat lääkkeen kohde, kuten iäkkäitä, lapsia tai jo sairastuneita. Nyt digitaalisia palveluja on eniten tarjolla yksityisissä palveluissa ja työterveyshuollossa. Miten siis arvioida syntyvän algoritmin luotettavuutta muussa kuin kohdeväestössään?

Terveydenhuollon data on inhimillisen päätöksenteon tuottamaa, virhelähteitä riittää

Terveys on elinikäinen rajallinen projekti. Ihmisen elämän kaarelle mahtuu sekoittavia tekijöitä. Miten erotamme sekoittavat tekijät varsinaisista merkittävistä tietohippusista? Terveydenhuollon muuttujat perustuvat luokittelumuuttujiin, joissa tapahtuu jatkuvaa evoluutiota. Olemme tiukentaneet monia yleisiä mittausten rajoja ajassa tai vaihtaneet kokonaan kriteereitä. Korkea kolesteroli oli 15 vuotta sitten 7 mmol/ ja nyt se on 5,5 mmol/l. Terveydenhuollon numeeriset arvot tuntuvat luotettavilta, mutta sisältävät runsaasti virhelähteitä: altistuksen virhe, toistomittauksen virhe, mittalaiteongelmia, muistivirheitä ja tulkinnan ongelmia. Terveydenhuollossa syys-seuraussuhteissa runsaasti sekoittavia tekijöitä. Yksi syytekijä on samaan aikaan seuraus ja riskitekijä. Lihavuus voi olla seurausta sairaudesta sekä riskitekijä sairaudelle samaan aikaan. Onko lihavuus esim. aikuistyypin diabeteksen algoritmissa itsenäinen vaikuttava tekijä, välittävä tekijä vai seuraus? Miten koulutustaso ja asuinpaikka huomioidaan?

Datan ajallisuuden harha on aina olemassa, koska mikään seuranta ei ole täydellinen ja data kerätään aina tietyltä ajalta. Miten siis käsitellä reikäistä dataa. Sitä voidaan paikata keskiarvoistamalla tai jättää pois analyyseistä. Kumpikin tuottaa harhaa tulokseen. Miten läpinäkyvästi sitten dataa käsitellään? Mikä on hyväksyttävä puuttuvien tietojen käsittelemisen tapa algoritmien kehittelyssä terveydenhuollossa?  Kyseessä on usein ns. healthy survivor- efekti, kun sairaimmat kuolevat alta eli eivät enää olekaan käyttämässä sovellusta tai olleet jo alun perin kyvyttömiä käyttämään sitä. Voimmeko soveltaa algortimia siis väestöön, osaväestöön vai rajattuihin joukkoihin? Miten ja millaisin tiedoin kansalainen valikoituu algortimin kohteeksi?

Doing the right thing: who is defining the right thing?

Kiinnostava esimerkin algortimien voimasta antaa deittipalvelu Tinder. Sen tavoite on saada mahdollisimman paljon käyttäjiä ja samalla pitää heitä koukuttaneena palveluun. Se siis ohjaa algortimin muodostusta. Ranskalainen kirjailija Judith Duportail kertoi, miten deittipalvelun algoritmi on rakennettu siten, että se yhdisti varakkaammille ja koulutetummille miehille todenäkäisemmin vähemmän tienaavia naisia, mutta koulutetulle naiselle ei yhdistynyt vähemmän tienaavia miehiä. Algoritmi pyrki säilyttämään käyttäjän kiinnostuksen ja samalla kavensi käyttäjän tarjontaa. Vastaavan esimerkin tarjosi Applen uusi luottokortti, jonka laskentakaavassa miessukupuoli johti kymmenkertaiseen luottorajan naiseen verrattuna, riippumatta henkilön tuloista, varsin harhainen, puutteellisen dataan ja vähäiseen ajatustyöhön perustuva algoritmi, sanoisin.

Arvot ohjaavat algortimien rakentajaa – tunne arvosi

Terveydenhuolto perustuu luottamukseen, koska ollaan ihmisen elämän kanssa tekemisissä. Ihmisen toiminnan arvopohjaisuus on tutkimuksessa merkittävä harhanlähde. Oikean ja tavoiteltavan hoidon määritteleminen on lääketieteessä uskottu näyttöön perustuvalle lääketieteelle, joka pohjaa tieteellisin menetelmin tuotetulle sen hetken parhaalle tiedolle, jota systemaattisesti arvioidaan. Tekoäly tuottaa nyt jo erinomaisia ratkaisuja lääketieteen avuksi. Siihen tulee suhtautua kuin kaikkeen muihinkin välineisiin.  Sen tuottamisen tulee olla läpinäkyvää ja altistaa tieteelliselle arvioinnille. Sen vaikutusten arvioinnin tulee olla jatkuvaa. Sille tulee asettaa samat eettiset velvoitteet kuin kaikelle lääketieteelliselle hoidolle. Epidemiologin peruslähtökohta on aina, että jos joku kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, niin se on liian hyvä ollakseen totta. On siis otettava näyttöön perustavan lääketieteen ja lääketieteen etiikan työkalut pakista ja alettava vaan yhdessä hommiin.

Inspiraatiota antoivat:

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑