Olen kuullut lauseen: ”On helpompi pyytää anteeksi kuin lupa” ja naurahtanut.  Lause kuvaa aika hyvin nyky-yhteiskunnan ajattelua ja toimintaa. Nyt tuntuu, että tärkeintä IMG_3273touhottaa eteenpäin ja näyttää siltä, että saa kaikenlaista aikaiseksi. Meillä pitää olla tunne, että nyt tapahtuu asioita ja ollaan tekemässä päätöksiä ja viemässä asioita eteenpäin. Lauseessa kajahtaa vallan kopina. Kysyminen, selvittäminen ja keskusteleminen hidastavat matkaa ja sieltähän voi tulla soraääniä. Kyllä on aina aikaa tehdä asia uusiksi, vaikkei olekaan varaa tehdä sitä kunnolla.

Asiat, tavarat ja ideat syntyvät ihmisten yhteistoiminnassa. Suurin osa näistä on mutkikkaita, ja vaikeasti hahmotettavia. Asioiden eteneminen on ennemmin mutkikas kinttupolku kuin suora valtatie.  Valtatiet hän rakennetaan sinne missä ei ole ketään, polut taas muodostuvat sinne, jossa ihmiset kulkevat ja kohtaavat. Kapealla polulla kulkiessa pitää sopeuttaa omaa vauhtia muiden vauhtiin eli huomioida muut kulkijat. Varsikin suolla, koska muutoin jalat kastuvat. Yhteisössä ohittamisessa usein vaan sen toisen jalat kastuvat ja sitten pyydetään ehkä anteeksi.

Miksi luvan pyytäminen tai asian taustojen selvittäminen henkilöltä kannattaa? Kun toimii asiassa, joka koskee muita ihmisiä ilman lupaa, valtuutusta tai jättää heidät huomiotta valinnoissaan kyse on ohittamisesta. Ihminen on luotu neurobiologisesti sosiaaliseksi otukseksi, jolla muuttuminen yhteisölle näkymättömäksi on rangaistus. Se aiheuttaa jo pienessä lapsessa häpeän tunteen, vaikka hän ei tiedä saaneensa sosiaalista rangaistusta. Anteeksi pyytäminen on silloin vaikeaa, koska teko on ollut tuottamuksellinen, tiesin tämän liikuttavan sinua vaan en välittänyt. Häpeän tunne on siis kummallakin osapuolella, eri syistä. Toisen huomioiminen kannattaa aina ja mielellään rohkean avoin sellainen.

Mitä henkilö, ei ole kysytty lupaa eli on ohitettu, miettii? Yleensähän on tapahtunut jotain ikävää, kun tilanteeseen hiipii anteeksipyynnön mahdollisuus. Kun sinulta pyydetään anteeksi sitä, että toinen ohitti sinut tietoisesti tai ymmärtämättömyyttään, olisi hyvä saada rehellinen selitys. Kiemurtelu ja kiireeseen vetoaminen vain pahentavat asiaa. Kun on haluttu käyttää valtaa toisen yli, niin sen voi myöntää.  Kyllä se toinen tietää näin tapahtuneen. Pieni annos aitoa pahoillaan olemista taitaa olla ainoa mahdollisuus, jos on pahoillaan. Oma esikoiseni oli tässä aivan esimerkillinen. Tehtyään jotain luvatonta ja tyhmää sekä usein vähän vaarallistakin, hän rehellisesti myönsi ilman sarvia ja hampaita: ”Äiti, mä yhtään ajatellut.”

Mistä luvatta toimiminen syntyy? Miksi ohitamme toisen?  Erilaisissa tilanteissa puntaroimme tietoisesti tai tiedostamatta valintojemme seuraamuksia. Jos mielemme ei ole rohkea, niin väistämme epämieluisat tilanteet ja kommentit. On tässä hetkessä helpompaa olla mutkistamatta asiaa, omalta kannaltamme. Joskus himo voittaa järjen. Joskus oma valta koetaan niin ehdottoman tärkeäksi osoittaa, että muut voi unohtaa. Joskus joukkotyhmyys valtaa meidät saman mieliset ja koemme yhdessä olevamme oikeassa tai oikeutettuja. Suljemme silmämme toiselta osapuolelta emmekä ajattele miten muut tämän näkevät, kuulevat ja kokevat. Kun saamme sitten suuttumuksen pilven yllemme, pahimmassa tapauksessa käytämme uhrikorttia, tuota nykyajan jokeria.

Suomalainen sananlasku: ”Puhuminen hopeaa ja vaikeneminen kultaa” on täyttä potaskaa. Yhteisöjen ja yksilöiden pahoinvointi syntyy juuri vaikenemisesta, ohittamisesta, häpeästä ja syntipukkien etsimisestä. Vakavissa tilanteissa, joissa häpeä on johtanut työuupumukseen tai masennukseen, ei riitä edes se, että pyydetään anteeksi. Silloin on alettava toimi ihan uudella tavalla: rohkeasti ja avoimesti. Unohdetaan tuo otsikkoni lause. Toisen asemaan asettuessa, on vaikea ohittaa häntä. Silloin tulee kysyneeksi ensin luvan. Eikä tarvitse kiehua syyllisyyden liemissä. Rohkeutta se vaatii, se ihmisenä oleminen.

Jos pääset lukemaan emerita professori Riitta Harin loistavan artikkelin Aikakausikirja Duodecimissa, niin tee se tästä

Viitetieto: Riitta Hari. Tiedämmekö miten ihmisaivot toimivat? 

Duodecim 2018;134(17):1715-21

Häpeästa mainio TED-talk  Brene Brown: Haavoittuvuuden voima  tästä