Terveydenhuollon digitalisaation painopisteet ovat olleet potilastietojärjestelmien IMG_0348.JPGuudistaminen ja tiedon tuottamisen ja palveluun hakeutumisen arvioinnin siirtäminen kansalaiselle. Ensimmäisestä esimerkki on Apotti ja jälkimmäisestä erilaiset diagnostiset kysymysalgoritmit, joilla pyritään valikoimaan hoitoon terveistä sairaat. Kumpaankin on tarvittu rakenteista tietoa ja sitähän terveydenhuollossa riittää.

Kansalaisen osallistamisen lisäksi kannattaisi tarkastella terveydenhuollon kalleimman osa eli lääkärin työn sisältöä ja automatisoida sitä. Lääkärin kielenkäytön muodollisin ja säädellyin osa ovat erilaiset lausunnot ja todistukset. Niihin liittyy kannalta taloudellisia riskejä, etuisuuksia tai haittoja. Lääkärin kannanotto eläkehakemukseen, kuntoutuslausuntoon tai lääkekorvauksiin lasketaan euroina kansalaisen arjessa. Niiden tekeminen on työlästä ja vaatii potilastietokannoissa seikkailemista. Niiden tekstimassa on toistoa toiston perään ja olennaisen etsiminen on joskus vaikeaa.

Todistukset ja lausunnot ovat lääkärien työn erityistehtäviä, joista emme juuri pidä. Niiden sisältö on yhtä aikaa säännelty ja samalla perustelun tulee olla kattava. Tarkkuuden vaatimus on suuri ja se tekee niistä raskaita. Samalla se olisi itseasiassa sellaista kielenkäytön tapaa, jossa fraasien automatisointi olisi itseasiassa kohtalaisen helppoa, riippuvathan päätökset kriteerien täyttymisestä tai täyttymättä jäämisestä.

Etuisuuksien kriteerien sanakäänteet, diagnoosinumerot tai hoidonkiireellisyyden määritelmät ovat määrämuotoista teksti- tai numeromassaa. Sellaisen aineiston koodaaminen algortimeiksi ei luulisi olevan ihan mahdotonta. Algoritmi tuottaisi ehdotuksen, jossa kriteereitä vastaan olisi tietokannasta ajettu soveltuvat tekstit ja diagnoosit, tutkimustulokset tai lääkitykset. Lääkärin kahlaamista tiedossa voidaan olennaisesti nopeuttaa. Vapaa tekstihaku toimisi myös, joka erottelisi toiston pois ja kokoaisi lääkärille materiaalin lausunnon pohjaksi. Koneet osaavat lukea strukturoimatontakin tekstimassaa ja hakea sieltä tekstifragmentteja tarjolle.

Algortimin tuotos voisi olla puheella tai kosketuksella hallittavissa ja olennaiset osuudet voisi valita todistusta tai lausuntoa varten. Päätöksenteko algoritmit ovat kuin karttasovellus, jossa kuljemme valitsemassa fraaseja ja kriteereitä. Tai sitten annamme algoritmin robotinhuoleksi.  Voimme luoda lausuntorobotin, jolle voimme huikata, että katsopas toi  Herkko Muttilaisen tekstimateriaali, kokoa olennaiset seikat ja mä tarkista sun algoritmit ja voit jatkaa sen pohjalta sen korvauslausunnon koostamista.

Robotti tekisi ehdotuksen ja grafiikan sen seuraksi sekä hakisi mahdolliset puuttuvat olennaiset tiedot, joilla lausuntoa olisi täydennettävä, jotta sillä olisi mahdollisuus tulla hyväksytyksi. Jos niitä ei ole saatavissa, niin joko ne hankitaan tai lausuntoa ei edes kannata lähettää. Luuletteko, että tämä on fiktio. Amazon ja Facebook toimivat vähän tällä tavalla jo nyt. Puheentunnistuksen kanssa toimivan robotin kanssa ei tarvitsisi tuskailla hiiriranteen kanssa ja tämänhän voisi tehdä vaikkapa potilaan kanssa yhdessä? Varsin vallankumouksellista, mennään askel kerrallaan….

Sitten se loppukaneetti: Toisaalta merkittävä osa lääkekorvauslausunnoista voitaisiin korvata hyvinkin luottamuksella lääkärien diagnostisiin kykyihin ja kykyyn arvioida potilaan tilanne ja tarvittavat tukitoimet. Hmh, ei kun robottia suunnittelemaan.