Etsi

Kristiina Patja

Ajattelen, siis olen

Kuukausi

syyskuu 2018

Lääkelista Blues, kuka soittaa komppia ja kenelle kuuluu leadkitara?

Lääkärillä on käytettävissään noin 100 000 lääkevalmistetta tai niiden yhdistelmää eri valmistajilta. Niillä on ns. ATC-koodi (Anatomical Therapeutic Chemical), jolla valmistet erotellaan toisistaan. IMG_3273Se kirjatuu sähköiseen reseptiin ja jos valmiste muuttuu, niin apteekki korjaa koodin oikeaksi. Jokaisella lääkevalmistajalla on lääkevalmisteelleen myös numeraalinen koodin. Lääkevalmisteistä on kuvatietokanta, johon on valokuvattu palkkaukset ja tabletit tai muu lääkemuoto sellaisena kuin potilas sen annostelee. Koko lääkeala on säädeltyä ja koodattua sähköistä tietoa.

Lääkelistat ovat lääkärien, hoitajien, potilaiden ja omaisten tuskanhikinen blues. Tietokoneen näytöllä on 50 kertaa sama valmiste, ehkä eri tuotenimellä, aloituspäivät ovat hukassa ja säännölliset ja kuurimaiset lääkkeet valuvat pötkönä näytöllä. Kyseessä on siis numeerisesti määriteltyä tietoa, jota luulisi voivan suodattaa, vaan näin ei ole. Kansalaisen on näkymä ei ole paljoa selkeämpi vaan samanlainen listaus erilaisia latinaperäisiä lääkenimiä, valmisteita, muutoksia pakkauksissa ja niin edelleen.

Olen Amazonin asiakas. Se tietää mitä kirjoja tai muita tuotteita olen tilannut asiakkuuteni alusta noin vuodesta 2007. Saan koosteen ostoistani, hinnoista ja ostopäivistä edelleen. Amazon näyttää minulle ostoni kuvineen ja linkkeineen vuoteen 2010 saakka. Kuvassa näkyy kirjani kansi ja muistankin kyseisen teoksen hetimiten. Voin luoda itselleni suosikkilistoja, joiden perusteella saan tietoa uutuuksista aiheeseen liittyen. Jos olisin erityisen suurella rahalla ostava asiakas, saisin oman Dash-valikon puhelimeeni, niin saisin tuotteet tilattua yhdellä hipaisulla tai muistutuksen toistuvan tuotteen tilaamisesta suoraan kotiini.

Mitä enemmän käytän verkkokaupan palveluita, sitä enemmän ihmettelen lääkelistojen vaikeutta. Vaikka kyseessä ovat potentiaalisesti vaaralliset kemikaalit ja joiden annostukseen tarvitaan ammattilaisen ohjaus ja lupa, niin monet elementit ovat ihan samanlaisia. Haluan tietää mitä nyt tarvitsen ja käytän ja mitä minulla jo ollut. Jos ne esitetään ajantasaisina ja tuotekuvallisina tietoina, voisin kertoa helpommin, mitä aidosti käytän. Minulla voisi olla mahdollisuus valita tuoreimmasta päivitetystä kuvamateriaalista ne lääkkeet, joita oikeasti otan. Sitten voisin klikata jollain kivalla emojilla ne lääkkeet, jotka ostin, mutten aio syödä. Sitten minulla on ne reseptit, joita en ole hakenut ja osaa pidän varalla. Niillekin voisi olla joku oma kuvake. Loput voisin siirtää virtuaaliseen roskakoriin. Näin lääkärini ja apteekkarini tietäisivät mitä oikeasti teen. Jos kuva ja hiiri ei pysy kädessä, niin koko homman tulisi hoitua ääniohjauksessa. Eikös vaan?

Kun lääkelistani olisi ajantasainen ja olisin sen hyväksynyt ja saisin sille lääkärin vahvistuksen, niin lääkkeet toimitettaisiin minulle ajantasaisesti kotiin. Niin tekee Amazon. Silloin minun. Ei tarvitsisi miettiä sitä, että yhden lääkkeen KELA-korvaus umpeutuu vasta ensi viikolla, kun toinen lääke onkin jo loppu. Ihmeellisen kyykyttävää muutenkin se KELAn toiminta näissä asioissa. Toki ymmärrän, että lääkkeitä voisi jäädä yli ja se onkin epäekologista, mutta jatkuvatoimitteisella digitaalisella verkkokaupalla se hoituisi vielä jouhevammin.

Terveydenhuolto koettaa kehittää itse kaikenlaisia asioita, vaikka maailma ulkopuolellamme toteuttaa niitä jo varsin sujuvasti. Täytyy katsoa vain kontekstin ohi toiminnallisuutta ja tarvetta. Onneksi meidän tietomme on pääosin numeroitua ja järjestettyä kooditietoa, joten voimme hypätä suoraan palvelunrakentamiseen. Nyt koetamme noudattaa vuosisataisia perinteitämme ja viedä niitä teknologiaksi. Ehkei se kannata ihan kaikkialla vaan katsella digitaalista maailmaa uteliaana ja olla valmis ottamaan uudenlaisia loikkia. Lääkelista on potilaan, hän hakee lääkkeet, syö ne, nauttii hyödyt ja haitat. Suurin osa meistä osaa kyllä kantaa vastuunsa, kunhan välineet ovat helppokäyttöiset ja kivat. Sitten on se iso joukko, jolle vapautuu näin ihmisen aikaa ja paneutumista, jota he tarvitsevat. Malleja tule olemaan useita joka tapauksessa, niin on nytkin. Mikä estä meitä kokeilemasta? Komppia soittaa muuten lääkäri ja kansalainen on pääosassa eli leadkitarassa.

Lausuntorobotit kehiin – automatisoidaan terveydenhuollon rakenteisen tiedon käyttö

Terveydenhuollon digitalisaation painopisteet ovat olleet potilastietojärjestelmien IMG_0348.JPGuudistaminen ja tiedon tuottamisen ja palveluun hakeutumisen arvioinnin siirtäminen kansalaiselle. Ensimmäisestä esimerkki on Apotti ja jälkimmäisestä erilaiset diagnostiset kysymysalgoritmit, joilla pyritään valikoimaan hoitoon terveistä sairaat. Kumpaankin on tarvittu rakenteista tietoa ja sitähän terveydenhuollossa riittää.

Kansalaisen osallistamisen lisäksi kannattaisi tarkastella terveydenhuollon kalleimman osa eli lääkärin työn sisältöä ja automatisoida sitä. Lääkärin kielenkäytön muodollisin ja säädellyin osa ovat erilaiset lausunnot ja todistukset. Niihin liittyy kannalta taloudellisia riskejä, etuisuuksia tai haittoja. Lääkärin kannanotto eläkehakemukseen, kuntoutuslausuntoon tai lääkekorvauksiin lasketaan euroina kansalaisen arjessa. Niiden tekeminen on työlästä ja vaatii potilastietokannoissa seikkailemista. Niiden tekstimassa on toistoa toiston perään ja olennaisen etsiminen on joskus vaikeaa.

Todistukset ja lausunnot ovat lääkärien työn erityistehtäviä, joista emme juuri pidä. Niiden sisältö on yhtä aikaa säännelty ja samalla perustelun tulee olla kattava. Tarkkuuden vaatimus on suuri ja se tekee niistä raskaita. Samalla se olisi itseasiassa sellaista kielenkäytön tapaa, jossa fraasien automatisointi olisi itseasiassa kohtalaisen helppoa, riippuvathan päätökset kriteerien täyttymisestä tai täyttymättä jäämisestä.

Etuisuuksien kriteerien sanakäänteet, diagnoosinumerot tai hoidonkiireellisyyden määritelmät ovat määrämuotoista teksti- tai numeromassaa. Sellaisen aineiston koodaaminen algortimeiksi ei luulisi olevan ihan mahdotonta. Algoritmi tuottaisi ehdotuksen, jossa kriteereitä vastaan olisi tietokannasta ajettu soveltuvat tekstit ja diagnoosit, tutkimustulokset tai lääkitykset. Lääkärin kahlaamista tiedossa voidaan olennaisesti nopeuttaa. Vapaa tekstihaku toimisi myös, joka erottelisi toiston pois ja kokoaisi lääkärille materiaalin lausunnon pohjaksi. Koneet osaavat lukea strukturoimatontakin tekstimassaa ja hakea sieltä tekstifragmentteja tarjolle.

Algortimin tuotos voisi olla puheella tai kosketuksella hallittavissa ja olennaiset osuudet voisi valita todistusta tai lausuntoa varten. Päätöksenteko algoritmit ovat kuin karttasovellus, jossa kuljemme valitsemassa fraaseja ja kriteereitä. Tai sitten annamme algoritmin robotinhuoleksi.  Voimme luoda lausuntorobotin, jolle voimme huikata, että katsopas toi  Herkko Muttilaisen tekstimateriaali, kokoa olennaiset seikat ja mä tarkista sun algoritmit ja voit jatkaa sen pohjalta sen korvauslausunnon koostamista.

Robotti tekisi ehdotuksen ja grafiikan sen seuraksi sekä hakisi mahdolliset puuttuvat olennaiset tiedot, joilla lausuntoa olisi täydennettävä, jotta sillä olisi mahdollisuus tulla hyväksytyksi. Jos niitä ei ole saatavissa, niin joko ne hankitaan tai lausuntoa ei edes kannata lähettää. Luuletteko, että tämä on fiktio. Amazon ja Facebook toimivat vähän tällä tavalla jo nyt. Puheentunnistuksen kanssa toimivan robotin kanssa ei tarvitsisi tuskailla hiiriranteen kanssa ja tämänhän voisi tehdä vaikkapa potilaan kanssa yhdessä? Varsin vallankumouksellista, mennään askel kerrallaan….

Sitten se loppukaneetti: Toisaalta merkittävä osa lääkekorvauslausunnoista voitaisiin korvata hyvinkin luottamuksella lääkärien diagnostisiin kykyihin ja kykyyn arvioida potilaan tilanne ja tarvittavat tukitoimet. Hmh, ei kun robottia suunnittelemaan.

 

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑