Juice Leskisen laulussa lauletaan: ”Ne, jotka osaa, ne tekee mitä vaan. Jotka ei, ryhtyy opettamaan.” Teini-ikäisen psyykeen lause kilahti kivasti ja se auttoi kestämään opettajia kohtaan tuntemaa pelonsekaista tunnetta. Opettajaksi ajautuvat Leskistä mukaillen siis vain osaamisessaan keskinkertaiset wanna-be-asiantuntijat.

Processed with VSCOcam with c1 preset
Processed with VSCOcam with c1 preset

Opetan harvakseltaan ja lähinnä ammattilaisia. Pidän itseäni kohtalaisena asiantuntijana niissä asioissa, joita opetan. Olen pohtinut, onko osaamiseni sen väärti, että voisin opettaa muita. Pohdinnassani on ollut apuna Millerin pyramidi, joka on osaamisen kertymistä kuvaava kaavio. Siinä pohjalla lukee ”tietää” (knows), sen päällä ”tietää miten” (knows how), sitten voi ”näyttää mitä ja miten osaa” (shows how) ja lopuksi homman sitten tekee (does). Tutkijat ovat esittäneet uusia palikoita pyramidiin niin, että tietoa edeltää tarve saada tietoa lisää eli nöyrä ymmärrys jatkuvan oppimisen tarpeesta (knows about). Pyramidin huipun muodostaisi asiantuntijuus (Integrated into identity), jossa osaamiseen sulautuvat omat arvot ja kokemukset.

Opettaminen on oman osaamisen, tietojen, taitojen ja näkemysten, jakamista toiselle ihmiselle. Se edellyttää ensiksi asiantuntijuuden jossain tietosisältökokonaisuudessa tai hankitut ja osoitetut taidot. Se on vasta lähtökohta. Tiedot ja taidot eivät siirry toiselle millään taikatempulla vaan ne opetetaan. Tarvitaan osaamista opettamisesta ja kykyä käyttää näitä menetelmiä tarkoituksenmukaisesti. Haavan ompelua ei opi luennoilla, tilastomatematiikkaa ilman laskemista eikä ryhmässä työskentelemistä ilman harjoittelua. Opettamaan voi toki vain ryhtyä, mutta muiden oppimista siitä ei aina seuraa.

Opetusmenetelmät ovat muutoksessa. Nyt puhutaan sulautuvasta oppimisesta (blended learning), jossa yhdistetään erilaisia menetelmiä oppijalle mukavaksi kokonaisuudeksi. Mukana voi olla verkko-oppimista, ilmiöoppimista, luentoja, käsillä tekemistä ja itse tehtävää pohdintaa. Opetettaessa tarvitaan aivan uutta osaamista aiemman lisäksi: tietotekniikan hyödyntämistä, palautteen antamisen keinoja ja ryhmäyttämistä. Millerin pyramidin huipulle kiivettäessä joutuu kokeilemaan, harhailemaan ja onnistumaan opettamisessaan. Opettamisen oppiminen on riskin ottamista.

Opettaminen haastaa opettavan käsityksen sen hetkisestä osaamisesta. Vaikka tuntee asian sisällön hyvin, niin miettiessään olennaisia asioita tiiviiseen muotoon, huomaa väistämättä uutta tiedontarvetta. Opettaminen opettaa. Jokainen luennon valmistelu alkaa Millerin pyramidin pohjalta: mitä minun pitäisi tietää tästä aiheesta. Sitä seuraa usein tietokantahaku (esim. Pub Med) tai kirjan selaaminen ja heti löytyy luettavaa valmistelutyöhön. Sitten se uusi tieto linkittyy aiempaan osaamiseen eli tapahtuu omaa oppimista. Sitä tietää tietävänsä ja silti tietää tietonsa rajalliseksi.

”Ne, jotka osaa tekee mitä vaan.”  Juuri he itseasiassa ryhtyvät opettamaan. He seisovat Millerin pyramidin huipulla tiedoissaan, taidoissaan ja näkemyksessään ja opettamisen osaamisessaan. Opettajalla on kaksinkertainen osaaminen: tiedollinen ja pedagoginen. Juice oli väärässä. Opettajat osaavat, eivät he ole siirtyneet opettamaan taitojen puutteen takia, päinvastoin. Millerin pyramidin huipulla voi huoletta tuulettaa!

Millerin alkuperäinen julkaisu tästä

Ps. Kiitos kaikille opettajille kaikilla koulutuksen asteille ja Hangosta Ivaloon!