Olin puhumassa lukiolaisille kielestä lääkärin työvälineenä. Päivän lähestyessä kieli alkoi kuivua. Kieli on työvälineenä niin itsestään selvä, ettei sen eri ulottuvuuksia tule ajatelleeksi. IMG_4486Harjoitus oli kuitenkin antoisa.  Piti pohtia, miten kieli palvelee minua ammatissani eri rooleissa: kuultuna, puheena, tekstinä sekä myös ymmärryksen ja ymmärtämättömyyden välineenä. Keskustelu nuorten kanssa avasi vielä lisää kiinnostavia kysymyksiä kielen ja ammattimielen yhteyksistä. Me olemme lääkäreitä kielen kautta.

Lääkärin työstä iso osa tehdään sanoilla. Kaikki alkaa kuuntelemisesta. Potilaan kertoessa kuulemme sanat, sanojen painot ja merkitykset. Samalla kuulemme puheen rytmistä hengityksen kulun, katkot ja käheydet. Kielellisestä ilmaisusta saamme tietoa koulutustaustasta, mielen liikkeistä ja huolen painosta. Kielen vaikeudet tuovat tärkeää tietoa ja ajatukset siirtyvät heti kriittisiin aivosairauksiin. Hajanainen kieli ajatukset vievät psyykkiseen haurauteen. Yhteisen kielen puuttuminen tekee vuorovaikutuksesta raskasta, olisi niin tärkeä ymmärtää. Kielen kautta teemme merkittävimmät havainnot, joita sitten tarkastelemme tutkimalla potilasta. Potilaan aktiivinen kuuntelu ja kuuleminen ovat kielen käyttömme ensimmäinen tavu.

Lääkärin oma puhe on osa hoitoprosessia. Kielen asettaminen tilanteeseen ja potilaan vastanottamisen tasoon on tärkeää, mutta joskus vaikeaa. Sanoilla voi hoitaa ja estää paranemista. Tunteemme välittyvät kielen kautta ja empatian osoittaminen tapahtuu useimmiten sanoilla. Sanojen valitseminen tutulle potilaalle on helpompaa vaikeassakin tilanteessa ja vieraan kanssa valitsemme mieluummin ehkä neutraalin linjan. Kieli on joustava työväline ja antaa toisaalta lääkärille anteeksi pienet kankeudet, sillä sellaista meiltä vähän voidaan odottaakin, joskus. Toinen tavu on hoitava sana.

Lääkärinä puheemme määrä on helposti liiallinen. Kerromme kaiken mitä olemme tottuneet sanomaan. Haluamme kertoa ja opettaa. Unohdamme, että potilaalle tilanne on ainutkertainen, vaikka meille kyseessä on päivän viides saman tyyppinen sairausvastaanotto. Kieli on valtaa ja voimme ohittaa vaikeilla käsitteillä oman epävarmuutemme karikot. Sanavalinnoilla voi pelata aikaa ja hämätä, tahtomattaankin. Olen varmasti itsekin käyttänyt koukeroista diagnoosikieltä ihan turhan monta kertaa.

Ilmaisemme asioita kirjoitetussa muodossa. Kirjoitettu lääkäriteksti oli aiemmin tarkoitettu lähinnä toiselle lääkärille tai muulle terveydenhuollon ammattilaiselle. Se sai olla lyhyttä, sisältää lyhenteitä ja latinaperäistä slangia. Se oli nopeaa tuottaa ja lukea. Hyvinkin selkeä teksti oli muotoa: ”Cor et pulm ausk 0, yt hyvä, vatsa palp. 0, periferia lämmin.” Sitten sama piti avata suomeksi lauseiksi: ” Yleistila hyvä, sydämen ja keuhkojen auskultaatiossa ei poikkeavaa, vatsan alueella ei kipua eikä painamusta, raajat lämpimät”. Nyt tekstit ovat samaan aikaan potilaan ja ammattilaisen. Tämä tuottaa joskus hilpeitäkin keskusteluja. Yleinen tyytymättömyyden kohde on fraasimme ”Yleistila hyvä”. Se aiheutti ylilääkärinä toimiessa useita puheluja. Kansalainen oli sitä mieltä, että teksti poistettava, koska hän oli todella sairas tullessaan päivystykseen omalla autollaan. Lääkärille fraasi kertoo, että potilas ei ole vaarassa menettää tajuntaansa tai muuten heikkenemässä äkillisesti, mutta potilas voi kokea sen tilaansa väheksyvänä. Ehkä lääkärikieleen on tehtävä muutos, sillä tuskin kannattaa opettaa kansalle selvän ilmaisun epäselvää tulkintaa. Lääketieteen kieli elää ajassa kansalaisten ehdoilla. Kolmannella tavulla asuu muutos.

Kirjoittamaamme liittyy myös kansalaisen kannalta taloudellisia riskejä. Lääkärin kannanotto eläkehakemukseen, kuntoutuslausuntoon tai lääkekorvauksiin lasketaan euroina kansalaisen arjessa. Todistukset ja lausunnot ovat lääkärien kielenkäytössä erityistehtäviä, joista emme juuri pidä. Niiden sisältö on yhtä aikaa säännelty ja samalla perustelun tulee olla kattava. Kielenkäytön kannalta muodon oppiminen tuntuu välillä olevan oleellisempaa kuin asian välittyminen. Opimme, millaisin sanamuodoin vakuutamme toisen lääkärin puoltamaan näkemystemme. Toisaalta merkittävä osa lääkekorvauslausunnoista voitaisiin korvata hyvinkin luottamuksella lääkärin diagnostisiin kykyihin. Sanoilla halutaan korostaa tehdyn päätöksen merkitystä, kun se täytyy oikein lausunnoksi sanoittaa. Se pitää myös lääkärin kynän varuillaan. Lääkärinä suhtaudumme vakavasti tähän kielenkäytön muotoon, ymmärtäen sen merkityksen potilaalle. Neljäs tavu on sanan merkityksen vakavuus.

Kieli on lääkärin työväline. Hyvillä sanoilla hoidetaan. Harvoin pysähdymme pohtimaan miten ja millaista kieltä me käytämme. Kiitänkin espoolaisia lukiolaisia hyvästä haasteesta. Lääkärinä käytän paljon muiden tekstiä. Näin teen nytkin. Päätän pohdinnan kielestä Kalevalaan, kun oma kieli on vajavainen. Väinämöinen lausuu manalan majoilta:

 ”Vielä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin lateli

nuorisolle nousevalle, kansalle ylenevälle;

Elkätte, imeisen lapset, sinä ilmoisna ikänä

tehkö syytä syyttömälle, vikoa viattomalle!”