Etsi

Kristiina Patja

Ajattelen, siis olen

Kuukausi

helmikuu 2018

Pilliin vihelletään harkiten

Olen seurannut lehdistä Helsingin hiippakunnan ja seurakunnan toimintaa piispan taloudellisten epäselvyyksien ja toimintatapojen selvittämisessä. IMG_3556En tunne osapuolia lainkaan. Pohdin tätä enemmän uteliaana näytelmän katsojana koettaen tunnistaa yleisiä kuvioita, joita ristiriitatilanteissa näyttää syntyvän. Myrskyn silmässä niitä ei itse helposti tunnista, mutta ehkä sivusta katsoen jotain tarttuu opiksi. Ristiriitojahan on elämässä aina tarjolla.

Väärinkäytösten paljastaminen on tarkkaa puuhaa. Pääsääntöisesti kannattaa varautua saamaan runsaasti kuraa niskaan. Ensimmäisenä näyttää heräävän paljastusmenetelmän arvosteleminen. Miten Wikileaks olisi paljastanut laajan salakuuntelun oikein? Miten median olisi pitänyt valelääkäri paljastaa, kun viranomaiset eivät tarttuneet toimeen?  Jos organisaation oma valvontaprosessi on pettänyt ja johto haluaa salata tämän, ei asiaa taida olla kovin helppo edistää päätöksentekokoneistossa.

Oman pesän likaaminen on moraalisesti paheksuttava teko, vaikka se lisäisi yhteisön uskottavuutta. Enemmistö aina kääntyy pilliin viheltäjää vastaan, koska hänen koetaan uhkaavan yhteisön olemassa oloa ja oikeutusta. Siksi me yleensä jätämme kertomatta pienet vilpit, välistävedot ja epäasialliset kommentit emmekä nosta eettisesti vaikeita kysymyksiä keskusteluun.  Terveydenhuollossa on käytössä systeemi, johon raportoidaan ”läheltä piti” -tilanteet, haittatapahtumat ja prosessipoikkeamat anonyymisti, jotta niihin voidaan puuttua ennen kuin jotain vakavaa tapahtuu eikä virhe heti henkilöidy. Vakavat tapahtumat käsitellään aina toki nimien kanssa. Yhdysvalloissa on järjestöjä, joiden kautta voi kertoa valtion- ja osavaltion hallinnon mahdollista väärinkäytöksistä (whistler blowers).  Näin hallinnossa ja toiminnassa väärinkäytökset mahdollistavat käytännöt voidaan korjata. Ensisijaisesti silti organisaatiolla tulisi olla avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri, jossa epäselvyyksistä voidaan kertoa ja niihin puututaan.

Kriisissä tunteet leiskuvat kaikilla. Kiusaus ikävän asian kertojan mustamaalaamiseen on suuri. Tässäkin kertomuksessa on ollut monesta suunnasta tunnepohjaista puhetta puolesta ja vastaan. Oikeudentunto herää molempiin suuntiin, kun tunnemme henkilön. Puolustamme ystäviämme ja oman sosiaalisen piirimme jäseniä, kuten ihmisen luontoon kuuluu tehdä. Puolet alkavat vetäytyä siilipuolustukseen ja etsivät oikeutusta puolustautua toista ryhmää vastaan. Kirkon perustehtävä luo tähän ehkä jopa lisämausteen. Syntisen puolustaminen on kirkon perustehtäviä. Ensimmäisen kiven heittämistä seuraa posken kääntäminen. Tässä se taisi nyt lyödä poskelle, kun ei pohdittu mihin se johtaa. Kirkon tulot ovat vähentyneet ja se joutuu supistamaan diakoniaan käytettäviä varoja heikko-osaisten auttamisessa. Harkinnan puute yhteisten varojen käytössä johtotehtävissä on vakava asia.

Ristiriidat ovat henkilöiden välillä. Ulkopuolisena näyttää siltä, että piispanvaalissa jätettiin kertomatta merkityksellistä tietoa tarkoitushakuisesti. Ylimmän viranhaltijan tulee hallita taloudenjohtaminen ja olla siinä uskottava. Miten kirkon vaaliprosessissa ehdokkaiden taustoja ei tarkistettu toimen vastuualueilla? Jos taas taloussotkuista tiedettiin, niin miksi ne salattiin. Kumpikaan näistä ei ole miellyttävä kysymys kirkon kannalta. Ymmärrän hyvin, että ne herättävät ärtymystä. Kirkko on kuitenkin kansalaisensa verovaroilla ja lahjoituksilla toimiva yhteisö, jonka toiminnan tulee kestää läpivalaisu. Henkilöristiriitaa korostamalla saadaan asia näyttämään yksioikoisesti pahansuopuudelta ja heikolta pettymyksen sietämiseltä kriitikon osalta ja uhriutumiselta puolustajien toimesta. Kumpikaan positio ei auta kirkkoa vaan lopulta sinne peiliin on katsottava.

Sananlasku sanoo, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Se tapahtuu aina ja on hyvä tiedostaa. Jokainen tiimi, hallitus, valtuuskunta, projektiryhmä, joukkue ja kirjapiiri muodostaa yhteisön, jossa pyritään luomaan oma toimintatapa ja roolitus. Saman mielisyyden paine on suuri. Yhteisön sisäisestä luottamuksesta riippuu kuinka se kestää erimielisyyttä ja salliiko se kyseenalaistamisen.

Mitä aatteellisempi toiminta on, sitä uhkaavampana erimielisyys koetaan. On ”me” ja ”ne”.  Ihmiselle suurin rangaistus on joutua sosiaalisesti hylätyksi.  Samanlaisia yhteisöjä ovat puolueet, ammattiyhdistysliike tai urheiluseura, jotka perustuvat samanmielisten yhteenliittymiseen ja oman oikeutuksen vahvaan kokemukseen. Se on hyvä asia ja kantaa toimintaa ja toimijoita. Riskit on hyvä tiedostaa. Jos kyseenalaistava puheenvuoro saa sykkeesi nousemaan niin kysy itseltäsi miksi. Siilipuolustuksesta on vaikea tulla kunniallisesti ulos. Tiedän tämän ihan kokemuksesta.  Kannattaa muistaa, että ulkopuolisen on erittäin vaikea ymmärtää, ettei yhteisö tunnista väärinkäytöksiä, resurssien tuhlaamista ja haluaa jopa ne salata.

Kirkon tapaus merkittävä. Se viestii pahimmillaan siitä, miten oman pesänlikaajalle käy. Parhaimmillaan se johtaa tärkeän yhteisön toiminnan avoimuuden lisääntymiseen. Kriisit paljastavat yhteisön kyvykkyyden ja kehitystarpeet. Niitä tulee ja menee. Käytetään ne hyödyksi. Rohkeus tarttua yhteiskunnallisiin ongelmiin tai organisaation kipupisteisiin ei saisi horjua. Oman pesän moraalinen nenä on pidettävä herkkänä. Pilliin pitää voida välillä viheltää.

Tavallisuuden etiikkaa

Olen sijaisena terveysasemalla muutaman kuukauden. Hoidan itseäni kokeneemman lääkärin väestöä, jota on suosituksiin nähden aivan liikaa.IMG_3742 Työt kasaantuvat ja lausuntoja riittää iltatöiksi. Kiireelliselle ajalle on tullut nuori potilas, joka haluaa uusittavaksi kaikki hänen kemiallista riippuvuutta aiheuttavat lääkkeensä. Näen potilastiedoista, että kollegani on uusinut niitä suuria määriä säännöllisesti. Lääkkeitä pitäisi olla vielä viikoksi. Teenkö nopeimman ratkaisun ja uusin reseptit lääkemäärästä, jota käyttämällä potilas olisi tuskin tajuissaan vai alanko kyseenalaistaa kollegani hoitoa? Tavallinen eettinen ongelma: Mahdollistanko riippuvuutta aiheuttavien aineiden määrääminen niistä riippuvaiselle henkilölle, kun havaitsen mahdollisuudet väärinkäyttöön tai tunnistan potilaan käyttävän lääkkeitä todennäköisesti väärin.

Ensilukemalla varmaan heti ajattelit, että ilman muuta jätän määräämättä lääkkeet ja ohjaan potilaan vierotushoitoon. Käytännössä potilas tarvitsisi kunnollisen arvion tilanteestaan ja olet jo nyt myöhässä aikataulustasi, vierotushoitoon on kuukausien jono, kollegasi näyttää hoitaneen potilasta jo vuosia samalla lääkityksellä ja olet vain sijainen. Potilas on myös uhkaava ja huomaa epäröintisi. Mitäpä tehdä? Tilanne on niin tavallinen, että sitä ei aina miellä eettiseksi ongelmaksi ja varsinkaan, kun hyviä mahdollisuuksia ratkaista sitä ei hetkessä ole.

Työskentelet työterveyshuollossa terveyspalveluyrityksessä. Potilas tulee vastaanotolle hengitystieinfektion takia ja haluaa antibiootteja kaiken varalta. Hän kertoo olevansa lähdössä Espanjaan työmatkalle ja haluaa antibiootit varmuudeksi mukaansa.  Hänen vakuutuksensa korvaa kaikki reseptilääkkeet ja näitä olisi nyt hyvä olla varalla. Potilastiedoista näkee, että potilaalla on tosiaan paljon antibioottikuureja vuoden aikana hengitystieinfektioiden takia. Mitähän niiden taustalla? Kirjoitatko siis keskiluokkaiselle toimihenkilölle antibiootteja, kuten kollegasi on tehnyt? Miksi et kirjoittaisi? Tavallinen eettinen ongelma: Antibioottien määrääminen potilaan vaatimuksesta. Käytännössä perustelet päätöksesi kliinisin perustein, mutta silti takaraivossa vähän kolottaa epäilys. Tämäkin on todella tavallinen tilanne eikä sen eettisiä ulottuvuuksia tule pohtineeksi. Antibiottiresistenssi syntyy huonoin perustein määrätty resepti kerrallaan, vaikka Espanjassa ne ovat muuten reseptivapaita.

Tavallisuuden eettiset ongelmat liittyvät myös mahdollisuuksiin tehdä työnsä kunnolla. Terveydenhuollossa resurssien määrä on rajallinen ja niiden jakamisesta päätetään poliittisessa prosessissa kaukana toiminnasta. Seurasin sosiaalisen median keskustelussa kollegan pohdintaa mahdollisuuttaan tehdä työtään ikäihmisten terveyspalveluissa edes säällisesti. Julkisen talouden säästöissä ikäihmisten palveluiden kehitys on jäänyt monin paikoin jalkoihin ja säästöjä kohdennetaan mieluusti näihin palveluihin. Lääkärien työpanosta on vähennetty, potilaat yhä sairaampia ja ikäihmiset halutaan kotiin, hinnalla millä hyvänsä. Miten siis toimia lääkärinä oman ammattivalansa puitteissa, kun kokee joutuvansa jatkuvasti jättämään ikäihmisiä heitteille? Voiko toimia oman vakaumuksensa vastaisesti ja olla osa toimintatapaa, joka luo pahoinvointia, turvattomuutta ja sairautta? Tavallinen eettinen ongelma: ”Piilota haittatapahtuma tai riskitilanne tai vähättele potilashaitan merkitystä”. Mahdollisuus hoitaa lääketieteellisesti ja hoidollisesti inhimillisesti ja hyvin ovat lääkärin ammatissa eettistä ydintä. Lääkärin kokema ahdistus seuraa tästä sisäisestä eettisestä ristiriidasta ja valitettavasti se on ihan tavallinen. Onko ratkaisu jättää hoitopaikka ilman lääkäriä, koettaa viestiä kuurolle johdolle vai kirjoittaa paikalliseen lehteen? Tavallisuuden etiikkaa elävästä elämästä.

Tunnistamme suuret eettiset kysymykset, kuten kuolemaan ja syntymään liittyvät raskaat tilanteet. Kaikki kulttuurit kautta aikojen ovat muodostaneet näihin kahteen eettisen säännön. Eutanasiasta ja kuolevan hoidoista on erittäin tärkeää keskustella laajasti. Ammattikunnat ovat muodostaneet niistä sääntöjä ja lainsäätäjä lakeja. Tavalliset eettiset ongelmat eivät ratkea laeilla eivätkä kovalla kontrollilla, koska niihin ei ole aina olemassa yhtä sosiaalisesti hyväksyttyä ratkaisua. Yhdessä hetkessä soveltuvin ratkaisu voi olla jatkaa riippuvuutta aiheuttavan lääkkeen jatkamista ja pitää yllä hoitosuhdetta kuin hylätä potilas ja hoitosuhde.

Vakuutusten ja taloudellisten etuuksien viidakossa lääkärit kohtaavat tavallisia eettisiä ongelmia päivittäin. Ammatillisen vakaumuksen ja käytännön toimintamahdollisuuksien välinen kuilu kuluttaa. Nämä tavalliset eettiset kysymykset koskettavat ammattilaisia ja kansalaisia. Etiikka ei ole vain syntymää ja kuolemaa vaan arkisia tilanteita. Eettiset ristiriitatilanteet kuormittavat ja niistä olisi hyvä päästä puhumaan. Kunhan ne ensin tunnistaa.

 

Ps. Jos haluat tutustua alan tutkimukseen niin hae sanaparilla ethics of ordinary

 

Vaikuttaako lääkärin polittinen kanta hoitoon?

Lääkärin ja potilaan välisessä keskustelussa liikkuu politisoituneita aiheita.IMG_3642Alkoholi, tupakka, lisääntymisterveys, ajoterveys, monet etuudet ja lääkekorvattavuudet ovat paitsi lääketieteellisiä myös poliittisia kysymyksiä. Kaikkiin näihin liittyy politiikan kentällä painotuseroja konservatiivisten ja liberaalien välillä tahi oikeiston ja vasemmiston välillä. Vaikuttaa siltä, että oikeistolaiset korostavat vahvemmin yksilön vastuuta terveydestään ja vasemmisto järjestelmän merkitystä. Lääkärin poliittisen suuntautumisen vaikutusta tutkittiin yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa. Yhdysvalloissa äänestäjät rekisteröityvät, joten republikaanien ja demokraattien rekisteristä voitiin poimia lääkärinmmatissa toimivia rekisteröityneitä äänestäjiä kyselytutkimukseen (vastausprosentti 20 %).

Lääkäreille esitettiin potilastapauksia ja pyydettiin arvioimaan terveydellistä vakavuutta sekä oman toiminnan aktiivisuutta eli puuttuisiko, ohjaisiko ja miten. Tausta tietoja kerättiin tilastollista vakiointia varten, kuten ikä, sukupuoli, potilaskunnan rakenne ja uskonnollisuus.

Poliittisesti herkiksi aiheiksi arvioitiin raskauden keskeytys, seksityö, marihuana ja aseisiin liittyvät asiat. Muita tapauksia olivat alkoholi, tupakka, ylipaino, masennus ja pyöräilykypärän käyttö. Poliittisesti neutraaleissa aiheissa (tupakka, kypärän käyttö) eroa ei ollut. Republikaanilääkärit kertoivat puuttuvansa marihuanan, alkoholin ja tupakan käyttöön useammin kuin demokraatit. He korostivat laillisuuteen liittyviä asioita enemmän. Raskauden keskeytys erotteli puoluekannassa eniten, eikä ihan yllättäen. Republikaanilääkäri arvioi useammin kehottavansa välttämään tulevia abortteja, miettimään sen mielenterveysvaikutuksia ja suunnittelemaan ehkäisyä. Poliittinen kanta vaikutti ainakin lääkärin omaan näkemykseen työstään. Suomessa abortti ei ole samalla tavalla politisoitunut eikä jaa lääkärikuntaa. Ilmiö on kyllä kiinnostava pohtia.

Lääkärin antamissa ohjeissa oli eroja. Suhtautuminen aseisiin jakaa puolueita. Demokraattilääkäri kehotti todennäköisemmin lapsiperheen isää luopumaan aseesta ja republikaanilääkäri kehotti säilyttämään sitä turvallisesti. Seksityöläisen kohdatessaan republikaanit korostivat lainsäädännöllisiä näkökulmia ja vaikutuksia naisen henkilösuhteisiin, kun demokraatit henkilöön suoraan kohdistuvia terveysriskejä ja tuen järjestämistä. Lääkärin valitsema keskustelun suunta näytti erilaiselta eri puolueisiin suuntautuvilla lääkäreillä. Tämä havainto on tehty toisessakin tutkimuksessa, jossa republikaanilääkärit arvioivat selvästi kriittisemmin ja osa vastusti Yhdysvaltojen terveydenhuolto uudistusta (Affordable Care Act, ”Obama Care”) kuin demokraattilääkärit. Terveydenhuollon uudistuksissa asiantuntijoiden poliittiset taustat voivat vaikuttavat, kun arviointi tehdään aina asiantuntemuksen ja arvojen pohjalta. Silti politiikka tarvitsee lääkäreitä ja lääkärit politiikkaa.

Poliittinen kanta ei yksioikoinen tekijä eikä kuvaa henkilön arvoja sellaisenaan. Sosiaalistumme ammattimme, henkilöhistoriamme vaikuttaa arvoihimme ja elämänkokemukset muokkaavat meitä. Poliittinen tausta vaikuttaa, kuten moni muukin asia. Lääkärin tulisi olla tietoinen näistä mahdollisista vaikutuksista arjessa, ei vain näkyvimmissä eettisissä kysymyksissä. Poliittinen kanta ei saa olla este tai haitta, mutta on se silti tiedostettava. Jos kannattaisin puoluetta, joka ajaa vahvasti keskitettyä järjestelmä, niin todennäköisesti intuitiivisesti valitsen useammin keinoja tästä työkalupakista. Jos taas kannattaisin puoluetta, joka korostaa yksilön vastuuta, niin nappaisin sitten todennäköisemmin toisesta pakista. Tietoisuus oman ajattelun rajoittuneisuudesta ja arvojen vaikutuksesta on asiantuntijatyössä tärkeä. Arvot vaikuttavat ja saavat vaikuttaa vuorovaikutuksessa.

Lääkäri vannoo valassaan: ”Työssäni noudatan lääkärin etiikkaa ja käytän vain lääketieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä. Tutkimuksia ja hoitoja suositellessani otan tasapuolisesti huomioon niistä potilaalle koituvan hyödyn ja mahdolliset haitat.” Lääkäri käyttää tietoaan ja taitoaan potilaan parhaaksi. Työ on vuorovaikutusta ja tehdään oman persoonan, asenteiden ja opittujen käyttäytymismallien avulla. Vahvat henkilökohtaiset vakaumukset voivat vaikuttaa työn tekemiseen, kuten nähdään keskusteluissa vaikeista eettisistä kysymyksistä. Lääkäri on onneksi aina myös ihminen.

Tutkimus on avoin julkaisu: tästä julkaisuun

Ps. Puoluekanta vaikuttanee erikoisalan valintaan vai erikoisala puoluekantaan?. Kirurgi on todennäköisemmin republikaani ja psykiatri demokraatti. Miten lie meillä? Tästä lehtijuttuun

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑