Olen suomalaisen miehen tytär, puoliso, äiti, sisar, työkaveri, sukulainen, ystävä ja naapuri. Olen tavannut suomalaisia miehiä lääkärinä sairaudenIMG_3712 äärellä heikkoina hetkinä ja humaltuneena voimansa tunnossa. Työpaikalla he ovat hyviä työtovereita, ystävinä verrattomia. Kuitenkin näen liian monen voivan huonosti, sairastuvan liian varhain ja poistuvan elämästään kesken.

Suomalainen mies elää keskimäärin kuusi vuotta lyhyemmän elämän kuin suomalainen nainen. Suomi kuluu pohjoismaalaisiin hyvinvointivaltioihin ja silti suomalainen mies elää kymmenen vuotta lyhyemmän elämän kuin ruotsalainen tai norjalainen mies. Miksi näin? Olen pohtinut tätä monta kertaa ennenaikaisesti sairastuneen tai raihnastuneen miehen tavattuani. Vastauksia en voi naisena antaa, mutta olen koonnut itselleni selityksiä, jotka voisivat selittää tätä kummallisuutta.

Suomalainen mies ei ota hevillä apua vastaan. Olemme rajamaa, jonka ylitse on kävelty lännestä itään ja takaisin vuosisatojen ajan. Rajamailla vallitsee voimakkaan pärjäämisen kulttuuri. Vahvemman hallinnassa oleminen opettaa pitämään omat asiat tietonansa. Avun pyytäminen oman yhteisön ulkopuolelta on aina riski. Perheen ja ystävien piirissä voi kiroilla ja äyskämöidä, ottaa vähän viinaa ja saunoa. Olisiko meidän tavassamme antaa apua ongelmia? Onko terveydenhuolto uhkaava vieras heimo, jonka armoille ei rajamaan kulttuurin kasvatti uskaltaudu? Korostamme mielellämme auktoriteettia ja hierarkiaa, joten mehän muistutamme kovasti rajamaan naapuria toimintatavaltamme. Ehkä palvelujen tukisi toimia kuten heimot ja toverit ja kunnioittaa miehen autonomiaa kaikissa toimissa. Olisiko apu sitten otettavissa vastaan?

Suomalainen mies kestää ja kärsii. Tätä myyttiä esitetään toistuvina elokuvina ja kirjoina myyttisistä taisteluista Narvan maalta Raatteen tien kautta jääkiekkoareenoille. Ihminen kokee aina kipua ja tuskaa sairauden edessä. Kärsimys ei jalosta ketään, se tekee kiukkuiseksi ja vie voimia. Kuoleman pelkoa ei saa näyttää, vaikka se on inhimillinen ominaisuus meissä, joka vie elämää eteenpäin. Terveydenhuollossa kivunhoito ja kärsimyksen kohtaaminen ovat onneksi kehittyneet ja niistä voidaan jo puhua. Olisiko sen vielä erityisesti mietittävä, miten suomalainen mies haluaa tulla kohdatuksi pelon, kärsimyksen ja kivun kohdatessa? Miten saamme riisuttua kaiken kestävän myyttisen viitan miehen yltä, jotta hän hakisi apua tarvittaessa?

Itsellisyys ja hallinnan tunne taitavat olla tärkeitä suomalaiselle miehelle. Elintavat ja elämäntyyli ovat kummallisia sanoja. Leivän päälle laitetaan sitä mitä halutaan, juomaksi otetaan mitä tarvitaan ja liikkumaan mennään, kun on aihetta. Suomalaisen miehen elintapariskit ovat edelleen korkeammat kuin pohjoismaalaisen kamraattinsa. Miten me terveydenhuollossa voisimme saada viestityksi hallitun valinnanmahdollisuutta? Terveemmän vaihtoehdon valitseminen ei kuohitse. Mitkä ovat tärkeitä tekijöitä suomalaisen miehen arjessa, joilla hän voisi valita terveemmin? Yhdelle elintapakurssille mies lähetti vaimonsa, sillä hänen mukaansa vaimo tietää. Voiko mies ulkoistaa elämänsä puolisolle? Entäs jos puolisoa ei ole, niin kuka sitten tekee terveemmän valinnan Miten ikääntyessä, kun leskeys voi kohdata? Voiko omaa hyvinvointia ulkoistaa? Itsellisyyden säilyminen on tällä hetkellä ristiriidassa elintapaohjauksemme kanssa. Mehän ammattilaisina tiedämme ja sen kääntöpuolena mies ei tiedä. Eikö meidän kannattaisi vaihtaa latua, ei se suomalainen mies sitä hevin tee.

Suomalainen mies on koulutettu, toimiva ja tarmokas. Ryhtyessään elintapamuutokseen, hän tutkimusten mukaan onnistuu todennäköisemmin kuin suomalainen nainen. Miksemme saa terveydenhuollossa luotua sellaista kieltä, toimintatapaa ja välineistä, joilla saisimme tämän tarmokkaan suomalaisen miehen toimimaan omaksi terveydekseen? Voisitko suomalainen mies kertoa meille, miten sinua autetaan? Terveydenhuollon ammattilaiset ovat suureksi osaksi naisia, jotka kantavat huolta miehistä potilaina, puolisoina, isinä ja poikina. Me naiset tunnemme suurta riittämättömyyttä tavatessamme huonosti itseään kohtelevia miehiä, joilla olisi paljon hyvää saavutettavissa. Se purkautuu joskus kiukkuun, nalkutuksena ja väsymisenä kotioloissa. Työssä joskus tekee mieli luovuttaa. Ammattilaisina sitä emme tee, lähimmäisinä jatkamme yrittämistä. Tiedämme, että kykyä olisi, mutta tahtoon on vaikea vaikuttaa.

Suomalainen mies on tasa-arvoinen, muttei tasavertainen. Emme ole osanneet luoda sellaisia terveyspalveluja, joilla saisimme kurottua tämän kummallisen sukupuolten välisen eliniänennusteen umpeen. Parempaan suuntaan olemme menneet, silti on tehtävää. Ehkä olisi miesten aika katsoa peiliin ja kysyä itseltään, miten he haluavat tulla autetuiksi. Edellyttäen, että he haluavat elää yhtä pitkän elämän kuin suomalaiset naiset.

Rakkaudella suomalaisen miehen tytär, vaimo, äiti ja ystävä ja lääkäri.