IMG_3721Oikeuslaitoksen korkein syyttäjä suosi veljensä yritystä ja jatkoi sitä vaikka toiminnan eturistiriita tuotiin hänelle tiedoksi. Helsingin Sanomein mukaan hän toteaa, että mistään tarkoituksellisesta tai piittaamattomasta menettelysääntöjen rikkomisesta ei ole ollut kysymys, vaan pikemmin olen ollut ajattelematon ja harkitsematon.” (HS 21.10.2017). Miten johtava lainopillinen asiantuntija voi olla näin ymmärtämätön eturistiriitojen arvioimisessa? Hänen asemaansa luulisi kuuluvan erityinen oman toiminnan tarkkuus ja herkkyys siihen koskevaan arviointia kohtaan. Silti hän päätti jättää kuuntelematta muita. Minusta se ei ole enää ajattelemattomuutta vaan jo sen jälkeen tuottamuksellista. Mistä on oikein kysymys, kun yhteiskunnan huipulla näkökenttä sumenee?

Pitkälle kouluttautuneet ja vakaissa asemissa olevat ihmiset, kuten minäkin, tottuvat etuoikeuksiinsa ja asemaansa. He alkavat pitää niitä itsestään selvyyksinä ja jopa ansaittuina. He työskentelevät organisaatioissa, joihin on syntynyt etuisuuksia. Työhön liittyy edustamista, matkoja ja kulttuuritilaisuuksia. Johtavassa asemassa voi olla käytössä oma luottokortti ja työsuhdeauto. Joskus etuudet ulottuvat perheenjäseniin ja puolisollekin maksetaan matkoja ulkomaita myöten. Olen seurannut tilannetta, jossa ulkomaille otettiin ystävä puolison työkiireiden estäessä matkalle lähdön. Muutoinhan saavutettu etuus olisi jäänyt käyttämättä. Nämä etuudet ovat osa tätä etuoikeutettujen maailmaa ja niihin tottuu eikä niitä niin helposti kyseenalaista. Paitsi ehkä joskus vierestä katsellessa. Uskoisin, että näin käy ihan kaikille. Ne eriyttävät etuoikeutettuja ns. muusta työelämästä, jossa säännöt ovat tiukemmat ja liikkumavara kapeampi.

Mittatikkumme toimillemme perustuu lähipiirin. Vietämme aikaa työssä samanlaisten myllyjen ja mankeleiden läpi menneiden kanssa. Eriydymme lokeroihimme. Näin käy kaikissa ammattiryhmissä tai toimialoilla. Muodostamme itsellemme ammatti-identiteetin, jonka läpi arvioimme omaa toimintaamme. Jos toimii lain valvojana, voi olla vaikea nähdä itseään lainrikkojana. Ammattirooli on välttämätön osa työtä, mutta sen rinnalla tulee olla herkkänä sille, miten muut sen näkevät. Kun ammattina on yhteisen hyvän valvominen ja pelisääntöjen noudattamisen arvioiminen, on oletuksena samalla rehellisyys ja herkkyys eturistiriidoille. Eturistiriita on oikeudessa arvioitava tekijä esimerkiksi lautamiesten valinnassa. Eturistiriitatilanteissa mittatikkua ei tosin muisteta aina kaivaa esiin.

Väestönä me elämme kukin omissa lokeroissamme. Kun asiat eivät ole omakohtaisia tai tule lähelle, niiden olemassa oleminen tuntuu epätodelliselta. Jos ei tarvitse miettiä taloudellista selviytymistä, niin sitä on vaikea ymmärtää. Opiskelijana koettu hetkellinen köyhyys on eri asia kuin näköalaton pitkäaikaistyöttömyys. Yhteiskunnan hyväosaisten tulisi olla tästä hyvin tietoisia. Kun on tottunut etuoikeutettuun arkeen, tasavertaisuus voi tuntua kuin sortamiselta. Etuoikeutettu kokee olevansa tasavertaisuuden maksaja, joka tasaa puntteja. Voi jopa tuntua siltä, että kaikki säännöt eivät ulotu minuun tai meihin, kun tässä kerran ollaan maksajana. Sääntöjen taivuttaminen on ihan tavallista emmekä taida olla ihan syyttömiä tässä suhteessa kukaan, mutta ammattitoiminnassa se ei käy. Ammattilainen pyrkii toimimaan ammatillisesti oikein. Lääkärit suojelevat elämää, opettajat auttavat muiden oppimista ja poliisit valvovat yhteiskuntarauhaa lain noudattamista. Uskottava ammattilainen noudattaa ammattinsa etiikkaa ja toimii ammatin arvojen mukaisesti. Valtakunnan syyttäjän tilanteessa juuri tästä on minusta kansalaisena kysymys, voinko luottaa korkeimman syyttäjän ammatillisuuteen jatkossa? Etenkin jos hän toimissaan ollut ajattelematon ja harkitsematon.

HS uutinen tästä

Kirjoittaja tunnistaa olevansa etuoikeutettu, mutta iloinen, että toimii ammatissa, jossa on saanut kohdata kansalaisia yhteiskunnan kaikista lokeroista.