2014-09-07 12.19.54Sitkeys ja suorittaminen ovat suomalaisia hyveitä, sisuksi joskus mainittuja. Ne ovat hyviä ominaisuuksia, mutta kuten kaikessa kohtuullisuus on parasta. Tästä on omakohtaisia kokemuksia. Olen työteliäs ja pärjäävä aikuinen ihminen. Kun asiat uhkaavat kasautua, alan kävellä vähän kiivaammin ja suorittaa tehokkaammin. Se on luonteenomaista minulle, lausahdin jo kolmivuotiaana: ”Ite yksinnään!”. Olen ollut tyytyväinen, kun olen voinut heittää pois pitkän työlistan ylirustattuja tehtäviä: ”Minä sain ne viimein tehdyksi”. Sitten rustaan uuden listan. Pidän tavoitteellisesta tekemisestä, vaikeista pohdittavista pulmista ja etenemisestä. Joskus kaikkea vaan on liikaa. Meillä kaikilla.

Kokeilin vaihteeksi jotain muuta keinoa kuin tahdin kiihdyttämistä. Antauduin olosuhteille vapaaehtoisesti. Kun elämässä on liikaa, niin sitten vähennetään tekemistä. Päätin olla puristamatta itsestäni viimeistä pisaraa hikeä ja kielsin itsenäni tuntemasta tarpeettomuuden tunnetta tekemättömyyden tilassa. Muutin suhtautumista itseeni ja toimintaani suhteessa muihin tietoisesti. Se on todella vaikeaa. Sain itseni kiinni toistuvasti Google Keeperistä muistiinpanoja tekemästä tai sähköpostin kimpusta kummallisiin aikoihin. Sosiaalinen media luikautti helposti tarkastamaan asioita työpostista tai kalenterista. Puhelin siis kokonaan pois lähistöltä. En ollut tavoitettavissa, en itselleni enkä muille. Aikatauluista tulikin väljempiä ja asiat hoituvat useammin kerralla. Tekemisen pilkkominen ei toimi minulle enkä osaa tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Näin se olikin, vaikka toisin olin luullut.

Maailma ei romahtanut eikä yksikään tilaisuus lipunut ohitse. Asioilla on aikaa odottaa ja ihmisillä samoin. Tuli oltua enemmän kasvokkain ihmisten kanssa, tehtyä asioita huvin vuoksi ja toisille. Olimme puolison kanssa päättäneet, että teemme vain yhden lupauksen vuodelle 2017 ja se oli lupaus olla toista kohtaan kiltti. Piti muuttaa omaa asennetta ja käyttäytymistä. Jännittävästi se oli vaikeaa aluksi, kun teki mieli tokaista vanhaan tyyliin naseva kommentti jäteastian tiimoilta tai muusta oleellisesta seikasta. Kun tietoisesti oli opetellut sivuuttamaan ärsytykset ja tekemään pieniä arkisia kivoja juttuja toiselle, niin vaikutus alkoi näkyä, sehän sujuu. Nyt ajattelen aika automaattisesti, että mitähän puoliso voisi kaupasta tarvita tai varmistan ajoissa tapaamisesta, jotta hän ehtii rauhassa tehdä työnsä eikä joudu kiireeseen. Muuttamalla omaa käyttäytymistään vaikuttaa toiseen ja sitä kautta itseensä.

Eräs entinen työkaverini kokeili muuttaa toimintatapaansa työssä. Hän on kiltti ihminen, joka haluaa auttaa aina kaikkia. Siksi monet veivät ongelmansa hänelle ratkottaviksi, osa laiskuuttaan ja osa osaamattomuuttaan. Osaamattomien auttaminen on pulmallista, koska he eivät koskaan sitten itse opi niitä taitoja, joita heiltä työssä edellytetään. Auttaminen on karhunpalvelus. Laiskojen kohdalla taas auttaminen on turhauttavaa. Kummankin kohdalla käy niin, että asian mennessä pieleen, vastuu on auttajalla. Hän olikin uuvuksissa auttamisestaan ja sai vielä usein haukut päälle. Kunnes hän pisti kädet ns. pyllyn alle ja lopetti auttamisen. Se oli vaikeaa. Ihan piti olla kalenterissa voimalause ja muistutuksia: älä puutu, ohjaa tekemään itse, älä ota vastuuta, jos se ei kuulu sinulle, älä anna delegoida ylöspäin. Ja ihme tapahtui. Turhat kysymykset vähenivät, laiskat oppivat uusille tavoille ja osaamattomat pantiin oppiin. Hänen parjaamisensa käytävillä väheni. Kun työtoverini sitten auttoi todellisissa pulmissa, hän sai kiitosta. Muutos lähtee itsestä, mutta heijastuu koko yhteisöön.

Toinen tuttavaniuupui työmäärän alle. Pulmana oli järjestäytymätön esimies, jonka tehtäväksi annot olivat epäselviä, tulivat viime tipassa eikä tämä esimies kantanut vastuutaan omista virheistään vaan kaatoi ne alaisten niskaan. Häntä piti myös vahtia, jottei pahoja virheitä pääse syntymään. Kerrassaan pulmallinen tilanne, kun ylitöitä oli kellokortilla kymmeniä tunteja. Venyminen ei tuntunut auttavan. Hän päätti kokeilla venymättömyyttä. Hän asetti rajat työlleen eikä ottanut oman vastuualueensa ulkopuolelta tehtäviä ilman kunnollisia perusteita. Hän alkoi ennakoida ja teki vastuualueestaan ehdotuksia etukäteen vuosikellon mukaisesti. Selkän puukottamisen ehkäisemiseksi hän laittoi viestinsä myös heidän yhteiselle esimiehelleen. Kun hän havaitsi, että virhe oli tapahtumassa, hän ilmoitti siitä esimiehelle ja jos tämä ei reagoinut, niin tapausta selvitettäessä toi esiin sen, että oli tiedottanut asiasta. Rajaaminen ja pelastamatta jättäminen olivat aikeita. Ne piti suunnitella ja sitten seurata onnistumista. Kuitenkin kuukauden parin sisällä tilanne alkoi muuttua: esimiehen oli pakko toimia toisin. Sitten ylityötunnit purkautuivat ja uupumus hellitti. Koko prosessin aikana tai sen jälkeen ystäväni ei kertonut, että oli muuttanut omaa toimintaansa.

Omaan toimintaansa ja itseään voi muuttaa. Se voi tehdä, kun tuntee itsensä. ”Nosce te ipsum” – tunne itsesi on hyvä ohje muutoksessa. Kun tuntee luonteensa, tapansa, piirteensä, vahvuudet ja heikot kohdat, tekee se vähän kevyemmäksi painia arkisten asioiden kanssa. Itsensä tuntemuksessa on muutoksen mahdollisuus. Vain sellaista, jonka tiedostaa voi muuttaa. Tiedostaminen lähtee havainnoista. Kirjailija Will James Durantin mukaan itsensä tunteminen on arvokasta parhaasta päästä siksi, että sen avulla opimme tuntemaan toisiamme. Muuttamalla omaa toimintaansa oppii itsestään ja muista. Se on mahdollista, mutta vähän vaivalloista.Näin olen havainnut ja muilta oppinut.

Jos luulet tunnistaneesi henkilöt tarinoista, niin todennäköisesti erehdyt.

Kyllä, se on minun tiskipöytäni, joka on usein juuri tämän näköinen.