2012-06-24 17.37.34Helsingin Sanomien jutussa kansanedustajien lahjoista silmiin osui lause: ”Kansanedustajat korostavat lahjomattomuuttaan tai vetävät rajan kansanedustajan työn ja yksityiselämän välille. Lahjamatkat ovat heidän mukaansa ­tapahtuneet yksityisinä ihmisinä. Sitä voi kysyä, tulisiko kutsua, elleivät he olisi juuri kansanedustajia.” (HS. 9.10.2017). Silmiin tuli mielikuva kaksipäisestä kansanedustajasta, jolla on työn tekemiseen yksi pää ja yksityiselämää varten sitten toinen pää. Astuessaan kotiovesta sisään yksityispää otetaan salkusta ja napsaistaan niskaan kiinni. Mielikuva nauratti ensin ja sitten ärsytti. Miten voi tässä ajassa kukaan enää ajatella, että asiantuntijatyötä tekevän arvot, henkiset sitoumukset ja osallistumiset tilaisuuksiin voi erotella erikseen työminästä. Puoluekanta seurannee yksityiselämäänkin, vakaumus kun on.

Kansaedustajiin pyritään aktiivisesti vaikuttamaan, jotta he säätäisivät lakeja, joissa huomioidaan sen tahon etu, joka kulloinkin pyrkii asiaansa edistämään. Kansanedustajilla on siis syytä olla hyvinkin varuillaan taloudellisista ja henkisistä sidoksista etujärjestöihin, yhdistyksiin, ideahautomoihin, yrityksiin tai lobbareihin. Tietoa päätösten tueksi tarvitaan ilman muuta, mutta vähän se ihmetyttää, että jos tiedon syntymekanismia tai välittämistä ei voi julkistaa. Se on tieteenmaailmassa hyvin itsestään selvää, että lähteet avataan. Lääketieteessä usein tunnisteettomat tutkimusaineistot voivat olla kokonaan saatavilla. Katsausten päätelmäketjut avataan ja aineistot ovat julkisia. Jos jotain ei voi kertoa, siinä on jotain epäilyttävää. Näin me kansalaiset sen monesti koemme.

Suomessa on korostettu laillisuutta: jos joku oli laillista tai sitä ei oltu määritelty laittomaksi, se on sallittua. Lainsäädännön ongelma on kuitenkin sen retrospektiivisyys, jälkijättöisyys. Laki kuvaa yhteiskunnan asenteita takautuvasti.  Lakia edeltää yhteiskunnan asenneilmapiirin muutos, jonka seurauksena lainsäädäntö syntyy. Asenneilmapiirin muutos jatkuu taas lain säätämisen jälkeen. Yhteiskunnallisesti hyväksytty ei ole enää ihan sama kuin lain määrittelemä. Nyt asiantuntijoilta ja päättäjiltä, organisaatioilta ja yrityksiltä vaaditaan paitsi laillisuutta, myös laajemmin yhteiskunnan arvojen toteuttamista. Nyt kysytään laillisuuden lisäksi, miltä toiminta tai päätös näyttää ulospäin ja onko se läpinäkyvää (transparency). Yhä enemmän puheessa kuuluvat tunteet: päätöksen tulee tuntua oikeudenmukaiselta ja ratkaisujen pitää tuntua oikeilta. Tyytymisen kulttuuri murtunut, oli se sitten hyvä tai huono asia?

Eturistiriitoja on aina olemassa eikä kukaan ole täysin objektiivinen toimissaan. Eturistiriita on olosuhteista syntyvä riski sille, että asiantuntijan, tässä tapauksessa kansaedustajan, ensisijaiseen tavoitteeseen tehdä objektiivinen päätös vaikuttaa toissijainen tavoite: oma henkilökohtainen (esim. kannatuksen säilyttäminen), puolueen, kotiseudun tai läheisen hyöty. Eturistiriitoja synnyttävien mekanismien havaitseminen ei ole helppoa. Yhteistä niille on, että niihin liittyy aina mahdollinen toissijainen hyöty tai tavoite. Yleisesti voidaan sanoa, että mitä suurempi on toissijaisen tavoitteen toteutumisesta seuraava taloudellinen tai muu henkilökohtainen hyöty, sitä suuremmaksi eturistiriidan riski kasvaa.

Eturistiriidat eivät ole vain taloudellisia. Olemme kaikki samaa mieltä, että kaavoituksen ostaminen lahjomalla kaavoituksesta vastaavaa virkamiestä on tuomittavaa. Lahjat ovat yksi esimerkki tavasta, jolla voidaan synnyttä kiitollisuuden tunne päätöksentekijään.  Tietojen julkisuudella, valvonnalla ja läpinäkyvällä päätöksenteolla näitä eturistiriitoja voidaan havaita ja ennakoida. Yrityksissä ja julkisissa toimijoissa on paljon jo niitä, joissa lahjojen vastaanottaminen on kiellettyä ja lounaat maksetaan itse. On ns. aineettomia etuja ja politiikassa itseasiassa varsin harvoin lainsäätäjä itse hyötyy lakimuutoksesta. Hyöty koituu toissijaiselle taholle, aineellisena tai aineettomana. Toissijaisen hyödynsaajan kannattaa yrittää vaikuttaa asenteisiin, tietoihin ja tahtotilaan. Asian merkityksellisyyden tunne on tärkeä synnyttää päättäjässä. Puhutaan lojaalisuuksista ja sitoumuksista, joita on vaikea havaita. Ne syntyvät usein myös epämuodollisissa tilanteissa ja ilman sovittua tavoitetta. Meitä kaikkia hivelee olla kestittävänä. Siksi on erikoista, että kansanedustajat juuri perustelevat yksityiselämällä oopperajuhliin osallistumista tai rallimatkaa. Tämän pitäisi olla melkein päinvastoin. Parasta markkinointi on sellaista, josta kohde ei ymmärrä tulleensa vaikuttamisen kohteeksi. Kiitollisuus ja ystävyys ovat ehdottomia vaaran paikkoja. Jokainen voi testata sitä miettimällä, onko helpompi kieltäytyä tuttavan vai tuntemattoman lounaasta ja kummalle jää todennäköisemmin kiitollisuuden velkaan. Veikkaan, että tuttavan?

Lääketieteen kansainvälisissä julkaisuissa puhutaan tällä hetkellä sitoumuksen eturistiriidoista (conclift of commitment). Tutkimuksessa se voikin olla harhalähde, jos tutkija katsoo tuloksia ennakko-odotusten läpi vakaumuksen tai uskomuksen takia. Yksi sellainen on mielestäni se, että sanoo: ”ajattelen objektiivisesti ja minuun ei voi vaikuttaa”. Malka on vaikein nähdä massa silmässä. Tärkeää on, että tieteellistä julkaisua lukevat voivat nähdä ja arvioida itse tutkijan mahdollisia eturistiriitoja ja sitoumuksia omalla alallaan.  Siksi tieteentekijät ilmoittavat sidonnaisuutensa laajasti: kaupalliset, asemaan ja asiantuntijatoimintaan liittyvät kukin erikseen. Sama pätee myös koulutuksessa, ainakin lääketieteessä. Kansainvälisissä julkaisuissa ilmoitetaan myös perheenjäsenten taloudelliset yhteydet terveydenhuollon alan yrityksiin, Suomessa ei aina. Pyrkimys läpinäkyvyyteen on kehittnyt ja kehittyy, se on arvo.

Lainsäätämisessä on usein kyseessä suuret taloudelliset vaikutukset, kuten vaikkapa Nordean pääkonttorin siirtymisen tuore esimerkki osoitti. Muutamien kymmenien panostus kansanedustajien oopperailtaan on murusia, joita kannattaa kyllä ripotella löysemminkin rantein. Jos yritys tai yhteisö ajattelee, että sille on hyötyä kutsua kansaedustaja ravikatsomoon, niin johonkin se päätös perustuu. Havainto aiemmasta tai toive tulevasta ajaa kutsun taustalla. On naiivia ajatella, että nämä eivät ole vaikuttavia keinoja ja olisimme sellaisen ulottumattomissa.  Aiheesta on laajasti tutkimusta taloustieteissä, kuten Daniel Arielyn kokeelliset tutkimukset rahapanosten vaikutuksesta päätöksiimme. Suomessa on edelleen vallankäyttäjiä, jotka ovat toimineet sen ns. vanhan kulttuurin aikana. Siksi Suomessa harataan vastaan lobbarirekisterien, vierailijajulkisuuden, lahjarekisterien tai sidonnaisuusilmoitusten kanssa. Nämä on viety pitkälle anglosaksisissa maissa eikä hallinto ole siellä lakannut toimimasta.

Kaksipäiset kansanedustajat vähentävät toimillaan lainsäädännön arvostusta. Kun politiikkaan hakeudutaan oman uran edistämisen tai eturyhmän etujen puolesta, siihen pettyvät sekä poliitikot itse, että äänestäjät. Jos kansalaisella on sellainen tunne, että häneltä pimitetään tietoa, joka hänelle kuuluu, se herättää epäluuloa ja äreyttä. Jos poliittinen toiminta nähdään pelaamisena ja kilpajuoksuna etujen lobbaamisessa, halukkuus äänestää tai toimia poliittisissa liikkeissä vähenee entisestään. Politiikka on eturistiriitojen sovittelua ja kompromissien taidetta. Tarvitsemme poliittista toimintaa, arvojen ja arvostusten mittelöä. Tarvitsemme tietoa, ketkä ovat tarjoamassa tietoa, kannanottoja ja perusteluja kompromissien pohjaksi. Avoimuuden toteuttaminen mahdollisimman tehokkaasti palvelee sekä poliitikkojen, että yritysten, yhteisöjen ja etenkin kansalaisten etuja. Antakaa kansalaisen päättää, mikä eturistiriita on merkityksellinen ja mikä taas ei.

Daniel Arielyn TED talk tästä

Kirjoittajan sidonnaisuudet tästä

Lääkärien sidonnaisuuksista täydennyskoulutuksessa lisää tästä