hautajaiskimppuIhmisen elämän molemmissa päissä me kohtaamme samat ammattilaiset. Lääkärin ja papin ammateissa saa olla mukana syntymän ihmettä todistamassa sekä elämästä luopumisen vaikeuden äärellä. Tehtävä on vastuullinen ja merkityksellinen. Muistan mitä lääkäri sanoi vastasyntyneen tarkastuksessa tuoreena äitinä ja vanhemman poismenon hetkellä sanotut sanat jäivät mieleen. Ammattilaiset jakavat työssään ihmisen ainutkertaista ja merkityksellistä hetkeä. Se on vaikeaa ja antoisaa.

Kirkon merkitys yhteiskunnassa on joutunut monella tapaa suurennuslasin alle, kun yhteiskunta ympärillä näyttää muuttuvan vauhdikkaasti. Haluankin nostaa esiin kirkon merkittävän tehtävän kuoleman ammattilaisena. Elämän rajallisuus ja sen tuoma ahdistus ja tuska ovat kirkon arkea. Kuolemaa kohdatessa on hienoa, että meillä on kokenut toimija, jolla on selkeät toimintamallit omaisille uuden tilanteen edessä.

Kuolema aina yllättää. Vakavasti sairaan ihmisen kuolema voi olla hänelle vapautus kivuista ja tuskasta, silti luopuminen tutusta ihmisestä on vaikeaa. Lopullisuuden mahdollisuus omassa elämässä tulee eteen ja aiemmat surut nousevat pintaan. Ajatukset vilistävät ja toimintakyky ei ole parhain. Silloin on todella hienoa, että on olemassa ammattilaisia, joiden osaamiseen voi luottaa. Kokemukseni siitä ammattimaisesta avusta, jota kirkko antaa, on erittäin hyvä. Ohjeet omaisille ovat selkeät ja ne käydään hienotunteisesti yhdessä läpi. On todella helpottavaa, ettei tarvitse miettiä ja selvittää yksittäisiä asioita vaan se on koottu tiiviiksi paketiksi.  Kirkon työntekijällä on merkittävä tehtävä auttaa sureminen alkuun. Selkeä ja lämmin ohjaus hautaamiseen liittyvissä asioissa on hieno asia.

Kuoleman edessä me jätämme hyvästit meille tärkeälle ihmiselle. Hautaamisen ei tarvitse olla uskontoon liittyvä tilaisuus,  se on arvokas tilaisuus kaikissa eri muodoissaan. Hautajaiset ovat hyvää palvelua. Ne järjestyvät lyhyellä aikataululla, niihin on selkeä kaava ja kirkko tarjoaa tilat, ammattilaiset, musiikin ja rakenteen. Kun on työssä järjestänyt erilaisia tilaisuuksia, oppii arvostamaan näennäistä helppoutta, jolla kirkko hoitaa erilaisten kirkolliset riitit ja tapahtumat. Luulen, että se emme tule sitä useinkaan ajatelleeksi, niin sujuvaa se on.

Kirkon ammattilaiset jättävät näin tilaa surun suremiseen, kun omaisten ei tarvitse tietää, miten hautajaisten kulku menee tai mitä asioita tehdään milloinkin. Joustavuus ja omaisten huomioiminen ovat kirkolle itsestään selvyys ja omaisille varataan aikaa kertoa kuolleesta ja jakaa suruaan. Papin puhe voi olla yksilöivä ja edesmenneen elämää sivuava tai sitten ei. Omaisilla on mahdollisuus kertoa toiveensa.

Kirkko on yksin eläneiden kuolemankin mukana. Ehkä se voi olla lohdullista tietää, että ainakin hautaamisen hetkellä pääsee osaksi yhteisiä riittejämme. Ihmisen siunaaminen ilman ketään surevaa läsnä, on varmasti raskasta. Ihmisen elämän kunnioittaminen sen alussa ja lopussa on hieno tehtävä. Arvostan, että kirkko huolehtii molemmista kaikille sitä haluaville.

Terveydenhuollon ammatissa olemme tekemisissä kirkon kanssa. Katastrofien, onnettomuuksien ja muiden yllättävien kuolemien yhteydessä terveydenhuolto saa olla yhteydessä kirkkoon, jos omaiset niin tahtovat. On helpottavaa tietää, että on ammattilaisia, joiden tukee voi menetyksen kokeneen ihmisen luovuttaa luottamuksella. Kirkon kynnys on matala eikä katso uskontokuntaa. Yleisemminkin kirkolla on paljon toimintaa, joka menee vaikeisiin paikkoihin, jonne muut eivät enää mene. Köyhyyden ja syrjäytymisen seurausten lievittäminen on kirkon näkymätöntä työtä. Näin sitä terveydenhuollossa, kun pienellä paikkakunnalla tehdään yhteistyötä laajasti moneen suuntaan. Se toiminta oli vapaata uskonnosta. Vakavien uhkien varautumissuunnitelmissa oli kirkon työntekijöiden numerot yhtenä osana varautumista kriisien henkiseen hoitoon psykologien ja muiden ammattilaisten kanssa.

Kirkolla on varmasti paljon kehitettävää ja se kipuilee muutosten kanssa samalla tavalla kuin muut yhteiskunnalliset toimijat. Kuoleman kohtaamiseen tarvitaan ammattilaisia. Kirkolla on meidän yhteiskunnassamme merkittävä rooli isolle osalle suomalaisia. Se on ehkä niin itsestään selvä, ettemme sitä näe. Itsekin tulin sitä ajatelleeksi vasta, kun kuolema kohtasi omassa elämässä. Siksi aloin pohtia tässä kirkkokriittisessä ilmapiirissä, että onpa hyvää palvelua ja kirkollisveron vastinetta tällaiselle tapaluterilaiselle. Kuoleman kunnioittava kohtaaminen on omaiselle lohduttava kokemus. Ihmisen elämän kunnioittaminen on kuoleman ammattilaisten yhteinen ominaisuus.