Etsi

Kristiina Patja

Ajattelen, siis olen

Kuukausi

Touko 2017

Miksi Sotesta ei saa olla eri mieltä?

”Miksi olet Sote-kriittinen? kysyi päättäjä minulta. 

IMG_3201Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden muutos, tuttavallisesti Sote, etenee eduskunnassa. Muutosta on tehty yli 15 vuotta, joten ymmärrettävää väsymystä on ilmassa. Tunnelma on kuin aikamiespojalla päivätansseissa: ”Nyt tai ei koskaan”. Kärjistäen julkinen keskustelu on linnoittautunut kahteen leiriin: kannattaviin poliitikkoihin ja vastustaviin asiantuntijoihin. Sotesta on tullut poliittinen teema, jota asiantuntija muuttuu leiristä riippuen joko hyvikseksi tai pahikseksi.  Erityisesti Kokoomuksen ajamasta terveydenhuollon palvelujen valinnan vapaudesta (siis mahdollisuudesta valita lääkärinsä) on tehty pyhä lehmä, jota voi vain vastustaa tai kannattaa. Esittämällä tutkimustietoa tai kokemuksia toteutuksen ongelmista, on koko Sotea vastaan. Asiantuntijasta on tullut Sote-kriitikko. Hullua! Suomessa käytetään mielellään sanaa ”kriittinen”, kun halutaan kertoa, että oikeasti olen oikeassa ja muut väärässä. Sanakirjan mukaan kriittinen tarkoittaa arvostelevaa tai pessimististä. Sote-kriitikko on siis Sote-epäilijä, joka arvostelee hallituksen esitystä. Miksi Soten sisällöistä ei saa olla eri mieltä?

Ammattilaiset, jotka ovat töissä sosiaali- ja terveyspalveluissa tai tutkivat niiden toimintaa tuntevat tämän valtavan toimintasektorin käytäntöjä, lainalaisuuksia ja todellisuutta. Aivan varmasti heillä on perusteltuja, tietoon ja kokemukseen pohjautuvia tietoja, joita he tuovat esiin. Osa niistä sisältää omiin arvoihin perustuvaa mielipidettä, koska kaikkien ammattilaisten on toimittava oman ammattinsa eettisen arvopohjan mukaisesti. Sairaista ja heikoissa asemassa olevista kuuluu huolehtia ja heidän ääntään pitää ammattilaisten tuoda esiin. Kuka muu sen tekisi kuin ihmiset, jotka näkevät arjessa millaisia vaikutuksia poliittisilla päätöksillä on niihin, jodein ääni ei kuulu vallan kabineteissa. On hienoa, että ammattilaiset ovat ottaneet kantaa muutokseen kansalaisten kanssa. Olen eri mieltä siitä, että lausuntoja tai keskustelua on liikaa, muutos koskee 5,5 miljoonaa suomalaista ja yli 200 000 ammattilaista.

Ammattilaisista ja asiantuntijoista on luotu kuvaa vastahankaisina muutoksen vastustajina, jotka eivät halua kansalaisten vapaata valintaa. Tämä on täysin virheellinen käsitys. Lääkärikunta on ajanut vuosikymmeniä palveluihin valinnan mahdollisuutta ja korostanut potilaan oikeuksia. Valinnan tulee perustua helposti saatavilla olevaan ja ymmärrettävään tietoon mitä palveluihin kuuluu ja mikä ei ole valittavissa. Valinnan mahdollisuutta ei vastusteta. Sen sijaan ollaan eri mieltä siitä, että katteettomia, huonosti valmisteltuja ja keskeneräisiä lakeja ei pidä panna toimeen poliittisen kasvojen menetyksen takia. Sitä ammattilaiset vastustavat. Alkuperäisen hallituksen ehdotuksen mukaan eteneminen olisi tehty portaittain. Valittavia palveluista olisi tehty kunnon listaukset, hinnoittelut ja sisällöt. Ne kuvattaisiin verkossa kansalaisille.  Silloin kansalainen tietää mitä hän valitsee ja ammattilainen tietää, mitä häneltä odotetaan. Olen lääkärinä eri mieltä aikataulusta ja muutoksen järjestyksestä, en tavoitteista.

Sote-uudistuksen paras asia on, että resurssit kootaan yhteen. Osa-optimoinnin loppuminen voi lisätä tasavertaisuutta ja siirtää rahaa terveemmiltä sairaammille. Kaikki ammattilaiset ovat kannattaneet monikanavaisen rahoituksen lopettamista. Erikoistuneita palveluita voi tuottaa laadukkaasti vain riittävän suurella väestöpohjalla, jotta osaamista kannattaa hankkia alueelle.  Huonoa ei kannata tuottaa, se tulee kalliiksi. Asiantuntijat ovat olleet eri mieltä maakuntien määrästä, koska osa niistä on tutkimuksen ja kokemuksen perusteella liian pieniä tuottamaan kattavia palveluja kansalaisille. Maakunnista suurinkin, Uusimaa, on pienempi kuin esimerkiksi Birgminghamin kaupunki (3,7 miljoonaa asukasta), jossa NHS järjestää ja tuottaa terveyspalvelut yli 500 toimipisteessä. Poliittisesti suuruuden ekonomiaa Suomessa käytetään tarkoitushakuisesti. Kun katson rahaa ja numeroita, niin olen eri mieltä maakuntien määrästä, osa niistä liian pieniä. Luulen, että talous ja laatupulmat ajavat lopulta pienempäämme maakuntalukuun, jos vaalimatematiikka ei sitä tulevaisuudessa estä.

Sosiaalihuoltoa tarvitsevat ovat kansalaiset ovat vähemmistö Sote-muutoksessa. Siksi heidän äänensä ei tunnu kantavan oikein mihinkään. Terveydenhuollon ammattilaiset ja asiantuntijat ovat tuoneet tämän toistuvasti esiin. Heidän arjessaan ihmiset, joilla on elämänhallinnassa pulmia, tarvitsevat apua terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseen ja toimeentulon tukea. Sitä on lukuisilla eri luukuilla, jonne pulmallisessa tilanteessa uupunut kansalainen ei välttämättä löydä. Kansalaiset kokevat sen pompotteluna ja monet ammattilaiset uupuvat tilanteeseen.

Ammattilaiset näkevät, että olisi viisasta antaa sosiaalihuollon palveluita samassa paikassa lähiterveyspalveluiden kanssa. Tätä sanotaan palvelujen yhteen liittämiseksi yhdeksi kokonaisuuksiksi eli integraatioksi. Sote-muutoksen suuri tavoite oli juuri se, että paljon palveluita tarvitsevat saisivat niitä saumattomasti ja matalalla kynnyksellä. Se on sekä inhimillistä että kustannustehokasta. Ammattilaiset näkevät tämän joka päivä arjessa: päivystyksessä, kotihoidossa, neuvolassa ja päihdepalveluissa. Suuri oli hämmästys, kun valinnan mahdollisuus ja elinkeinopolitiikka ajoivat palvelujen integraation ylitse. Nyt luodaan lisää rinnakkaisia palveuja, joita sitten kerätään yhteen eli koordinoidaan. Siinä kohti moni meistä oli tiukasti eri mieltä ja perustellusti. Mikään tutkimus ei tue sitä, että palveluja hajauttamalla voidaan lisätä heikompiosaisten palvelujen parantamista.  Kun kustannusten lasku oli suuri poliittinen tavoite, on ollut ällistyttävää, että integraatiosta on luovuttu. Jos 20 % palvelujen asiakkaista käyttää 80 % resursseista, niin luulisi kiinnostavan paneutua juuri tämän ryhmän palvelujen saumattomuuteen, laatuun, oikea-aikaisuuteen ja kustannusvaikuttavuuteen. Olen eri mieltä Sote-muutoksen marssijärjestyksestä, kun mennään valinnan mahdollisuus edellä.

Terveydenhuolto on toimintasektori, jossa turvallisuus on tärkeää, virhe voi maksaa ihmishengen tai terveyden. Se on luonteeltaan konservatiivista ja se ottaa käyttöön menetelmiä, lääkkeitä ja laitteita tieteelliseen tutkimukseen tai raportoituun kokemukseen pohjautuen. Se ei ole tottunut hyppäämään trendien perässä vaan luottaa ihmisen kohtaamiseen, kosketukseen, päättelyyn ja tutkittuun tietoon. Terveydenhuollon ammattilaisten tehtävänä on sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen sekä sairauksien ehkäisy. Siihen kuuluu humanististen arvojen kunnioittaminen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen. Poliittinen päätöksenteko perustuu myös arvoihin. Nyt Sote-muutoksessa olen eri mieltä osasta asioita, sillä näen, että ne vaarantavat minulle lääkärinä tärkeitä arvoja. En vastusta muutosta vaan näen sen tarpeellisena. Kannatan sen tavoitteita: tasavertaiset ja laadukkaat palvelut kansalaisille, eriarvoisuuden seurausten lievittäminen, ennalta ehkäisyyn panostaminen ja kustannusten kasvun taittuminen. Saan kai silti olla eri mieltä ehdotuksen sisällöistä ja aikataulusta ilman leimaa otsassa?

Kaino mies ei saa kaunista akkaa – suomalainen myyntiosaaminen?

img_5477Suomalaisia moititaan huonoiksi myyjinä: emme osaa markkinoida tuotteitamme yhtä tehokkaasti kuin naapurimme Ruotsi. Väitteen totuuden pohja voi olla mielikuvien varassa, mutta on kiinnostavaa pohtia, mitä sen taustalla on.  On historiallisia syitä, kuten vahva sitoutuminen neuvostokauppaan vuosikymmenien ajan ja pääomien rajallisuus sodan jälkeen. Rauhan aikaa elänyt naapurimme sai kerätä pääomaa vuosisatoja ja kartuttaa kansalaisten henkistä pääomaa koulutuksella.

Suhteilla on Suomessa suri merkitys. Suomalaisia on vähän ja olemme sirottuneet pitkin laajaa maatamme. Suomi asutettiin kyläyhteisöillä vesi- ja maareittien varrelle. Maan läpi on kävelty idästä länteen ja lännestä itään sotien melskeessä, joten vieras ei ole aina automaattisesti ollut toivottu. Kyläyhteisössä turva on suhteiden verkostossa. Tuotteita, palveluita ja apua on vaihdettu sujuvasti tuttujen tai puolituttujen kesken.  Uudet asiat, kuten kansakoulu, uudet viljelymenetelmät tai kulttuuririennot ovat levinneet verkostona yhteisöstä yhteisöön. Markkinointi on tehty tuttujen kesken, suhteilla.

Yhteisen tutun löytäminen on meille tärkeää. Väkiluku on kasvanut, mutta edelleen olemme pieni kansakunta. Suurissa maissa oletusarvona ei voi olla niin helposti, että meille löytyy yhteinen sukulainen tai tuttu. Sen havaitsee aloittamalla keskustelun itselleen tuntemattoman suomalaisen kanssa. Varsin pian löytyy yhteinen tuttu tai tutun tuttu. Ainakin joku yhteisen sukulaisen työkaveri tai entinen opettaja saadaan kaivettua keskustelussa esiin. Välillä se yllättää, kuten ulkomailla ollessa, että sen ravintolan ainoa suomalainen on töissä siskon miehen firmassa. Toki muuallakin maailmassa on samanlaisia keskittymiä, mutta vain pienissä kansakunnissa se ulottuu läpi koko maan. Näennäinen luottamus syntyy yhteisen oletuksen varaan, että tuttujahan tässä ollaan.

Myymisessä ja markkinoinnissa luottamus ja myönteinen ilmapiiri ovat tärkeitä. Myyminen on useimmiten kasvokkain tapahtuvaa työtä, jossa myyjä keskustelee asiakkaan kanssa tuotteen tai palvelun hyödyistä, ominaisuuksista ja mahdollisuuksista. Myymisestä sanotaan, että se on asiakkaan auttamista, kun hänelle etsitään parasta ratkaisua ongelmaan. Myymisessä tuttuus auttaa kumpaankin suuntaan. Mitä kauemmas omasta mukavuusalueesta siirtyy vaikkapa muihin kulttuureihin, sitä vaikeampaa on myyminen. Luottamuksen rakentaminen ja viestintäväylän avaaminen vievät aikaa ja resursseja. Siihen on oltava tahtoa.  Viisas pääsee vähemmällä ja myy tutulle, vai olisiko se laiska, joka myy tutulle?

 

Sanalaskussa sanotaan, että kaksi suomalaista ei tulkkia tarvitse. Olisiko suomalaisten heikoksi väitetyn myyntitaidon taustalla sittenkin se, että olemme tottuneet toimimaan tutussa verkostossa? Olemme myyneet poliittisilla suhteilla itään ja länteen tai kaupanneet asioita toisillemme. Kun katsoo suomalaista keskisuurta kuntaa, voi tulla johtopäätökseen, että kyllä siinä jotain perää on. Paikallisten yritysten suosiminen laadun tai hinnan kustannuksella ei ole ihan tavatonta. Otetaan sitä mitä tarjotaan läheltä. Silloin ei mennä tarve edellä vaan tuote tai palvelu edellä. Tässä tämä nyt on, joten hankkikaa. Tutulta uskaltaa ostaa tarpeetontakin, eikä myyjän tarvitse liikoja huhkia. Silloin ei kerry osaamista, kun ei tule liikoja epäonnistumisia vaikeista myyntitilanteista.

Suomessa vaatimattomuus kaunistaa. Liikaa ei saa tarvita mitään turhuutta. Suomalainen lottovoittaja ajelee edelleen käytetyllä autolla ja hankkii keskihintaiset nahkasohvat, vaikka televisio voi olla sitä suurempaa sorttia. Tarpeet ja toiveet pidetään maltillisina eikä niitä kylillä huudella. Se heijastuu ajatteluumme. Emme lähde selvittämään myyjinäkään ostajan ajatuksia, toiveita tai tarpeita vaan tarjoamme sen tuotteen tai palvelun, joka meillä nyt on. Lisäksi uskomme vahvasti, että hyvä tuote myy itsensä, turha sitä on lähteä kehumaan. On se maailman paras, kun sen on VTT testannut.

Suomalainen sananlasku toteaa, että kehumatta paras. Kehumista pidetäänkin suomalaiselle vaikeana. Suomalainen ei kehu eikä pidä kehuttavana olemisesta. Miten sitten saada tuote tai palvelu kaupaksi, jos siitä ei mitään myönteistä saa sanotuksi? Ainakin sen voi myydä toiselle suomalaiselle, kun hän ymmärtää, että ei tässä nyt ruveta kehua retostamaan vaan ymmärtäähän sitä hyvän päälle vähemmälläkin. Liika kehuminen voi herättää epäluuloja, että mitäs vikaa siinä on kun niin on kehuttava. Tämäkin liittyy tuttuuteen, sillä tuntemattomalle on varmasti kerrottava enemmän hyviä ominaisuuksia ja mahdollisuuksia kuin tutulle. Kehumisen kankeus yhdistettynä tutunkauppaan ei taida olla meille hyväksi.

Onneksi maailma on muuttunut ja Suomi samoin. Olemme kekseliäs ja tuottelias hyvin koulutettu kansa, joka on saanut piristystä maahamme muista maista muuttaneilta. Olemme ottaneet vieraat kielet ja kulttuurit haltuun niin livenä kuin somena. Vuosikymmeniä suomalaiset ovat vieneet raaka-aineita ja suuria koneita maailmalle. Nyt meillä olisi annettavaa ikäihmisten teknologiasovelluksissa, koulutuksessa tai ekologisissa palveluissa. Ei kaupata niitä vain toisillemme, viedään ne kaupan tosi kauaksi. Kysellään, mitä tarpeita ja ongelmia muilla on ja mietitään yhdessä, miten ne ratkotaan. Myydään siinä ohessa tuotteita, palveluja ja osaamista. Ei olla kainoja vaan otetaan se myyttinen suomalainen sisu käyttöön. Kaino kauppamies tutun ovella ei tee tiliä.

Eliittiä vastustamalla uudeksi eliitiksi

IMG_3316Eliitin käyttäminen oman vallantavoittelun välineenä ei ole uutta. Iivana Julma käytti eliittiä eli pajareita rappion ja kansan kurjuuden syyllisinä 1400-luvulla ja kaappasi yksinvallan tsaarille. Hän koetti muodostaa oman eliitin perimysvallan ja uskollisten virkamiesten kanssa. Kustaa Vaasa tarvitsi sodan käymiseen rahaa ja nosti katolisen kirkon eliitiksi kansaa vastaan. Näin hän sai puhdistettua kirkon kassat sotimiseen. Sitä sanottiin sitten uskonpuhdistukseksi. Kommunistit ovat puhdistaneet eliittiä edestään ja muodostaneet tiukan puolue-eliitin maihin, joissa ovat hallinneet. Äärikonservatiivit ja -oikeisto on käyttänyt eliittiä lyömäaseena niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Nyt perussuomalaisten ehdokas pyrkii valta-asemaan syyttämällä omassa puolueessa eliittiä toisen ehdokkaan suosimisesta. Eliitti on kätevä harhaanjohtamisen väline.

Mikä se eliitti sitten oikein on? Wikipedian mukaan ”Eliitti on sosiaalisessa rakenteessa olevien taloudellisten ja poliittisten voimien tulos. Yhteiskunnilla on aina ollut muodostuessaan pyrkimys kerrostua sekä politiikan, että kykyjen takia. Eliittiaseman haltijalla on paineita pitää yllä oma asemansa osana eliittiä.” Eliitti eli sellaisten henkilöiden ryhmä, joka käyttää valtaa suuremman ihmisjoukon puolesta syntyy väistämättä aina, kun ihmiset muodostavat ryhmiä. Maaseudulla suurimpien talojen isännät ovat kylän napamiehiä eli eliittiä. Ammattiyhdistyliikkeeseen alkaa kerääntyä työväestön eliittiä. Akateemiset yliopistoihmiset merkitsevät oman eliittinsä arvonimin. Yritysmaailmassa jaetaan vuorineuvosten titteleitä. Kaikkialla missä ihmiset kerääntyvät toimimaan yhdessä, joku alkaa nousta toisten edelle. Ihmiset toimivat laumaeläimen lailla.

Kaukana olevan eliitin tunnistaa helposti. Helsingin herrat sopivat hyvin syntipukeiksi, kun yrityksillä menee heikosti tai lähikoulu lakkautetaan. Lähellä oleva eliitti on paljon vaikeampi huomata. Meillä on oikeutettua tuntea olevamme ihmisinä tasavertaisia ja eliitin olemassaolo haastaa tätä tunnetta. Onko olemassa joku, jolla on enemmän tasavertaisuutta kuin minulla?

Eliitin vastustaminen ja syyttäminen on helppoa mutta hyödytöntä. Me kaikki osallistumme tässä ajassa syntyvän eliitin muodostamiseen. Ehkä meidän pitäisi ennemmin pohtia, minkälaisen eliitin haluamme eli millaisilla mekanismeilla eliitti pitäisi muodostaa, miten se uusiutuu ja mitä me siltä odotamme.

 

Suomessa ei ole juurikaan periytyvää eliittiä, aatelia. Hyvä näin. Suomalainen eliitti muodostuu koulutuksen ja työn kautta. Se tekee siitä joustavamman, sillä se merkitsee eliitin osittaista uusiutumista. Poliittinen eliitti vaihtuu vaalien kautta ja kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa. Se on hieno asia ja tässä ajassa erityisen arvokas. Taloudellinen eliittikin muokkautuu ajan myötä, kun pääomien liike Suomessa on ollut suureksi osaksi osakeyhtiöissä, joiden omistuksia kuka vaan voi hankkia. Toki perheen taloudelliset ja henkiset mahdollisuudet tukea lasta vaikuttavat hänen mahdollisuuksiinsa: joidenkin on helpompi nousta eliittiin kuin toisten. Suomalainen loikka keskiluokkaan on ollut valtava ponnistus, josta voimme olla ylpeitä. Mahdollisuus koulutukseen, kirjastoihin, terveydenhuoltoon ja sosiaalitukeen on olemassa. Eliittiin on mahdollista kaikkien nousta, toki se edellyttää työntekoa, mutta sitä se edellyttää kaikilta. Kumoukset ovat aina synnyttänet oman eliitin. Eliitin käyttäminen poliittisena pelokkeena vetoaa toki tunteisiin ja lisää vihantunnetta käyttövoimaksi. Sillä kuitenkin tavoitellaan valta-asemaa eli pääsyä osaksi eliittiä tai kokonaan uuden eliitin muodostamista.

Entä mitä edellytämme eliitiltä? Kun ihminen päättää asioista, joilla on vaikutuksia muiden ihmisten elämään, häneltä pitää voida edellyttää osaamista, asiantuntemusta ja ymmärrystä. Jos teemme päätöksiä pelkästään tunnepohjaisesti heikoilla tiedoilla, teemme niitä omien etujemme ja eturyhmiemme parhaaksi. Eliitiltä pitää edellyttää työntekemistä. Perintöruhtinaat voivat käyttää aikansa purjehtien, mutta parhaiden yhteiskunnan osaajien pitää panna osaamisensa yhteisen hyvän kehittämiseen. Vallan käyttäminen sisältää aina vastuun ja sen vastuun tulisi olla näkyvää. Huonosti valmistelluista päätöksistä pitäisi seurata muutakin kuin selittelyä. Luulen, että suuri osa eliittiin kohdistuvasta epäluulosta syntyy siitä, että vastuullisuuden korostaminen on unohtunut. Huonoja kauppoja tehneen suuryrityksen johto kätkeytyy sijoittajien taakse epämääräisin selityksin, vaikka he juuri tekivät virhearvion ja työntekijät kantavat vastuun. Huonosti valmistellut poliittiset päätökset verhotaan virkamiesjargoniin, joita lukiessa ajatus katoaa nopeammin kuin pieru Saharaan.

Eliitin tulee olla tiedossa ja heidän toimintansa tulee olla läpinäkyvää. Suomessa on pitkään toimittu ns. hyvässä uskossa. Jos herra antaa viran, niin antaa viisaudenkin, sanoo sananlasku. Kun mietimme eliitille asetettavia vaatimuksia, niin avoimuus ja läpinäkyvyys voisi olla tärkeää. Taloudelliset ja toiminnalliset eturistiriidat tulee olla tiedossa, pois niitä ei välttämättä aina saa. Jos eliitillä on voimakas eturistiriita asiaan tai päätökseen, niin se tulee tuoda julki. Kun etujärjestö E kertoo kommenttinsa asiaan A, niin siinä tulee olla esillä, mitä eliitin osajoukkoa tämä etujärjestö edustaa. Eturistiriidat herättävät epäluulon tunteen, mutta emme voi hälventää niitä kuin avoimuudella. Eliitin on opittava elämään avoimuuden kanssa ja ns. kansan on opittava tunnistamaan haitalliset eturistiriidat. Kyllä kirkonmiehen pitää tunnustaa raamatun tekstiä ja lääkärin lääketiedettä, asia ei saa hukkua epäluuloon.

Suomella Suomessa on aina ollut eliitti ja tulee aina olemaan. Kiinnostavasti eliittiin pyritään syyllistämällä ja vastustamalla tämän hetkistä eliittiä. Meidän ei pidä lähteä näennäiseen eliitin murskaamiseen vaan keskustella siitä, miten haluamme eliittimme muodostuvan. Yhteiskunnallisen kehityksen kannalta on hyvä, että eliitin muodostuminen on joustavaa ja uusiutuvaa. Minkä tahansa eliitin tulee toimia vastuullisesti ja tätä voi olla syytä avata ja pohtia: mitä se on se vastuullinen päätöksenteko ja vallankäyttö. Käytännössä on kuitenkin niin, että valtaa joutuu joskus käyttämään yleisen mielipiteen ohitse ns. kansan parhaaksi. Suurinta osaa terveyttä suojelevia lakeja ei olisi ehdotettu eikä säädetty, jos eliitillä ei olisi ollut tietoa siitä, miten päätös parantaa kansalaisten terveyttä. Kansanterveyslaki, Tupakkalaki, Työsuojelulaki ja muut ovat syntyneet sen eliitin tuotteina. Se millaisen eliitin päästämme valtaan, on pitkällä aika välillä meidän kaikkien käsissämme.

Sote ja sukupuoli: Hiljaa jonossa, kaikki saa mutt’ komiat ensin

Ctouko18 048Suomessa on vaihtumassa 205 000 julkisen sosiaali- ja terveysalalla työskentelevän naisen työnantaja. Se vastaa noin kahdeksaa prosenttia työvoimasta.  Vuonna 2014 julkisissa terveyspalveluissa työskenteli 133 252 henkilöä ja sosiaalipalveluissa 126 180 henkilöä sekä hallinnon palveluissa työskenteli 6 143 henkilöä. Heistä yhdeksän kymmenestä on naisia. He ovat keskimäärin 44-vuotiaita, parhaassa työiässä, jota jäljellä yli kaksikymmentä vuotta. Millaisia vaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutoksella on naisten asemaan työelämässä?

Sote-muutoksesta tehty sukupuolivaikutusten arviointiraportti kertoo, että ”Pidemmällä tähtäimellä työnantajan tarve organisoida uudelleen toimintaansa sekä työtehtävien uudelleen järjestely, päällekkäisyyksien purkaminen ja muut muutokset voivat vaikuttaa henkilöstön määrään, asemaan ja työtehtäviin sekä palvelussuhteen ehtoihin.” Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Se tarkoittaa sitä, että työvoiman määrä vähenee, työehtoja heikennetään ja työsuhteista siirrytään työvoiman vuokraukseen tai nollasopimuksiin. Koska palveluja on saatava ympäri vuorokauden ja terveyskuluttajalle miellyttävimpään aikaan, työajat pirstoutuvat ja muuttuvat epäyhtenäisiksi. Muutoksen tavoitteena on säästää, lisätä saatavuutta ja valinnanvapautta. Toisella puolella ovat työntekijöiden palkat, riskinotto ja varalla olo. Sote-rakennemuutos todella mullistaa naisten työmarkkinat.

Tilannetta voi pohtia tarkastelemalla lääkärityövoimaa. Se on koulutetuin ja etuoikeutetuin osa terveydenhuollon työvoimaa, joten se tulee selviämään muutoksista vähimmin vaurioin. Muiden ammattiryhmien osalta tilanne lienee vaikeampi. Kuten arviointiraportti toteaa: ”Muutoksella olisi vaikutuksia myös koko työmarkkinoiden ja kunta-alan sukupuolten palkkaeroon. Myös muun kuin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön osalta sovellettavan työehtosopimuksen vaihdosten palkkavaikutukset voivat olla merkittäviä. Tällaiset muutokset olisivat mahdollisia muun muassa siirryttäessä soveltamaan yksityisen palvelualan työehtosopimuksia.” Henkilöstövuokrausta tai nollasopimusten mahdollisuutta raportti ei käsittele lainkaan.

Lääkärien määrä on lisääntynyt yksityisellä sektorilla kolmanneksen viimeisen kymmenen vuoden aikana. He toimivat ammatinharjoittajina eli kantavat taloudellisen riskin siitä, että potilaita ei ole, he jäävät tulematta tai jättävät maksamatta. Korvauksen sopii lääkäripalveluyritys lääkärin kanssa ja saa osan korvauksena tiloista ja muusta työvoimasta. Nyt heille on riittänyt työtä, kun julkisen terveyskeskuksen potilaille on ollut tarjota niukkuutta. Se taas johtuu mm. siitä, että julkiselle puolelle ei saa ottaa työhön ammatinharjoittajia. Ammatinharjoittajat olisivat yhtä riskitön resurssi julkisella puolella, muttei sallittu. Työ on tehtävä virassa ja niissä on noudatettava ammattiliiton palkkasopimusta.  Julkiselle puolelle lääkäripulaa paikkaamaan on luotu taas vuokratyövoima, joka on lääkärireservi, josta singotaan tarpeen mukaan päivystämään, paikkaamaan poissaoloja, tai maantieteestä johtuvaa lääkäripulaa. Yritykselle maksetaan ylihintaa reservistä eli riskistä, ettei työtä olekaan. Lääkäri saa työtä pätkissä tai toivomallaan tiheydellä. Vielä tällä hetkellä tätä työtä on tarjolla.

Kun markkinat muuttuvat kokonaan yrittäjävetoisiksi, lääkärit alkavat kilpailla selkeämmin potilaista eli palkasta. Vaikuttaako tämä jotenkin naislääkärien asemaan? Tällä hetkellä yksityisellä sektorilla lääkärien palkat ovat keskimäärin paremmat kuin julkisella sektorilla. Uudistuksen myötä kaikki ovat ns. yksityisellä sektorilla. Jos sukupuolten välinen palkkaero muuttuu yksityisen nykyiseen, niin lääkärien palkkatasa-arvo kokonaisuutena heikkenee. Julkisella puolella miesten ja naisten välinen palkkaero on pieni, noin 100 euroa kuukaudessa. Yksityisellä sektorilla mies saa keskimäärin 1000 euroa kuukaudessa enemmän kuin nainen (vuonna 2014).

Työikäisistä lääkäreistä kuusi kymmenestä on naisia. Julkisella puolella työskentelee enemmän naislääkäreitä kuin mieslääkäreitä (terveyskeskus 65 % vrs. 35 %). Yksityisellä naisten osuus on 54 %.  Kun lääkärityövoimasta alkaa olla ylitarjontaa, niin yrityksillä on varmasti halua harmonisoida palkkioita ja asettaa ehtoja lääkärille palvelutuotannon turvaamiseksi. Kun julkisen puolen palkat ovat alhaisempia kuin yksityisen, voi lopputulemana olla laskeva palkkaus. Se taas koskisi useammin naisia kuin miehiä. Samaan vaikutukseen päädytään, jos lääkärillä ei ole riittävää määrää potilaita, joiden käyntimaksuista palkkaus muodostuu. Pääkaupunkiseudulla kaikille yksityisen puolen lääkäreille ei riitä potilaita ja ansiot jäävät alle keskiarvon. Erityisesti nuoret lääkärit voivat joutua pulmiin. Miten siis synnyttää riittävä kokemus ja potilasmäärä uran alkuvaiheessa? Tilanne voi muuttua pahimmillaan saman tyyppiseksi kuin Yhdysvalloissa, jossa uran ensimmäiset vuodet työskennellään pienellä palkalla ja heikoissa työolosuhteissa, jotta päästään sitten suuremmille ansioille.

Hallitus on kantanut huolta pienyrittäjien asemasta. Sosiaali- ja hoiva-alalla yrityksiä ovat perustaneet naiset. Yritykset ovat pieniä ns. mikroyrityksiä. Nyt mittakaava muuttuu ja suuresta tulee parhautta. Terveysalalta pienet lääkäriyritykset ovat jo hävinneet lähes kokonaan, miten käy sosiaali- ja hoiva-alalla.  Arviointiraportti toteaa, että ” valinnanvapausmallilla onkin vaikutusta erityisesti naisyrittäjien edellytyksiin osallistua uudistuksen jälkeen uudelleen muotoutuville sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotantomarkkinoille.” Naisyrittäjyyden määrä vähenee ja se yksipuolistaa naisten mahdollisuuksia työelämässä.

Naisten asema työmarkkinoilla muuttuu Sote-uudistuksen myötä. Vaikutusten arviointiraportin perusteella muutos tapahtuu heikompaan suuntaan. Kiinnostavaa on, että Suomessa tämä ei ole saanut keskustelua aikaan edes ammattiyhdistysliikkeessä. Aihe ei innosta Sote-väittelyissä. Arviointiraportissa kootaan numeroita, muttei arvioida mitään: ”Sillä perustein valinnanvapausmallilla onkin vaikutusta erityisesti naisyrittäjien edellytyksiin osallistua uudistuksen jälkeen uudelleen muotoutuville sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotantomarkkinoille.”  Luen tekstiä siten, että se heikentää naisyrittäjien asemaan tulevassa Sotessa: joskus se ikävä asia jätetään rivien väliin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa muuttuvat kyllä työntekijöiden työehdot, esimiehet, työpaikat ja työajat. Siten saamme tehtyä säästöä, joustavuutta ja lisättyä saatavuutta. Kansalaisen kannalta se voi johtaa hyvään lopputulemaan, mutta voisi olla rehellistä myöntää, että ihan kaikki eivät tästä vaurioitta selviä. Todennäköisemmin se kärsijä olla sote-alan naisammattilainen. Meitä on niin paljon ja meidän palkkamme ovat suurin osa palkkamenoista. Kun sosiaali- ja terveysalan naisammattilaisia on 205 000, niin jokaisen suomalaisen perheeseen, ystäväpiiriin tai sukuun kuuluu ainakin yksi meistä. Se meille tapahtuu, vaikuttaa läheistemme arkeen. Ei ihan pikku juttu.

 

Lähde: Maakuntauudistukseksi ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisuudistukseksi laaditun hallituksen esitysluonnoksen sukupuolivaikutusten arviointi. 31.8.2016

Raportti ei varsinaisesti arvioi vaikutuksia luettelee lukuja ja mahdollisia vaikutuksia. Se toteaa, ettei vaikutuksia voi arvioida keskeneräisyyden takia.   Raportti aukeaa tästä

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑