”Miksi olet Sote-kriittinen? kysyi päättäjä minulta.
Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden muutos, tuttavallisesti Sote, etenee eduskunnassa. Muutosta on tehty yli 15 vuotta, joten ymmärrettävää väsymystä on ilmassa. Tunnelma on kuin aikamiespojalla päivätansseissa: ”Nyt tai ei koskaan”. Kärjistäen julkinen keskustelu on linnoittautunut kahteen leiriin: kannattaviin poliitikkoihin ja vastustaviin asiantuntijoihin. Sotesta on tullut poliittinen teema, jota asiantuntija muuttuu leiristä riippuen joko hyvikseksi tai pahikseksi. Erityisesti Kokoomuksen ajamasta terveydenhuollon palvelujen valinnan vapaudesta (siis mahdollisuudesta valita lääkärinsä) on tehty pyhä lehmä, jota voi vain vastustaa tai kannattaa. Esittämällä tutkimustietoa tai kokemuksia toteutuksen ongelmista, on koko Sotea vastaan. Asiantuntijasta on tullut Sote-kriitikko. Hullua! Suomessa käytetään mielellään sanaa ”kriittinen”, kun halutaan kertoa, että oikeasti olen oikeassa ja muut väärässä. Sanakirjan mukaan kriittinen tarkoittaa arvostelevaa tai pessimististä. Sote-kriitikko on siis Sote-epäilijä, joka arvostelee hallituksen esitystä. Miksi Soten sisällöistä ei saa olla eri mieltä?
Ammattilaiset, jotka ovat töissä sosiaali- ja terveyspalveluissa tai tutkivat niiden toimintaa tuntevat tämän valtavan toimintasektorin käytäntöjä, lainalaisuuksia ja todellisuutta. Aivan varmasti heillä on perusteltuja, tietoon ja kokemukseen pohjautuvia tietoja, joita he tuovat esiin. Osa niistä sisältää omiin arvoihin perustuvaa mielipidettä, koska kaikkien ammattilaisten on toimittava oman ammattinsa eettisen arvopohjan mukaisesti. Sairaista ja heikoissa asemassa olevista kuuluu huolehtia ja heidän ääntään pitää ammattilaisten tuoda esiin. Kuka muu sen tekisi kuin ihmiset, jotka näkevät arjessa millaisia vaikutuksia poliittisilla päätöksillä on niihin, jodein ääni ei kuulu vallan kabineteissa. On hienoa, että ammattilaiset ovat ottaneet kantaa muutokseen kansalaisten kanssa. Olen eri mieltä siitä, että lausuntoja tai keskustelua on liikaa, muutos koskee 5,5 miljoonaa suomalaista ja yli 200 000 ammattilaista.
Ammattilaisista ja asiantuntijoista on luotu kuvaa vastahankaisina muutoksen vastustajina, jotka eivät halua kansalaisten vapaata valintaa. Tämä on täysin virheellinen käsitys. Lääkärikunta on ajanut vuosikymmeniä palveluihin valinnan mahdollisuutta ja korostanut potilaan oikeuksia. Valinnan tulee perustua helposti saatavilla olevaan ja ymmärrettävään tietoon mitä palveluihin kuuluu ja mikä ei ole valittavissa. Valinnan mahdollisuutta ei vastusteta. Sen sijaan ollaan eri mieltä siitä, että katteettomia, huonosti valmisteltuja ja keskeneräisiä lakeja ei pidä panna toimeen poliittisen kasvojen menetyksen takia. Sitä ammattilaiset vastustavat. Alkuperäisen hallituksen ehdotuksen mukaan eteneminen olisi tehty portaittain. Valittavia palveluista olisi tehty kunnon listaukset, hinnoittelut ja sisällöt. Ne kuvattaisiin verkossa kansalaisille. Silloin kansalainen tietää mitä hän valitsee ja ammattilainen tietää, mitä häneltä odotetaan. Olen lääkärinä eri mieltä aikataulusta ja muutoksen järjestyksestä, en tavoitteista.
Sote-uudistuksen paras asia on, että resurssit kootaan yhteen. Osa-optimoinnin loppuminen voi lisätä tasavertaisuutta ja siirtää rahaa terveemmiltä sairaammille. Kaikki ammattilaiset ovat kannattaneet monikanavaisen rahoituksen lopettamista. Erikoistuneita palveluita voi tuottaa laadukkaasti vain riittävän suurella väestöpohjalla, jotta osaamista kannattaa hankkia alueelle. Huonoa ei kannata tuottaa, se tulee kalliiksi. Asiantuntijat ovat olleet eri mieltä maakuntien määrästä, koska osa niistä on tutkimuksen ja kokemuksen perusteella liian pieniä tuottamaan kattavia palveluja kansalaisille. Maakunnista suurinkin, Uusimaa, on pienempi kuin esimerkiksi Birgminghamin kaupunki (3,7 miljoonaa asukasta), jossa NHS järjestää ja tuottaa terveyspalvelut yli 500 toimipisteessä. Poliittisesti suuruuden ekonomiaa Suomessa käytetään tarkoitushakuisesti. Kun katson rahaa ja numeroita, niin olen eri mieltä maakuntien määrästä, osa niistä liian pieniä. Luulen, että talous ja laatupulmat ajavat lopulta pienempäämme maakuntalukuun, jos vaalimatematiikka ei sitä tulevaisuudessa estä.
Sosiaalihuoltoa tarvitsevat ovat kansalaiset ovat vähemmistö Sote-muutoksessa. Siksi heidän äänensä ei tunnu kantavan oikein mihinkään. Terveydenhuollon ammattilaiset ja asiantuntijat ovat tuoneet tämän toistuvasti esiin. Heidän arjessaan ihmiset, joilla on elämänhallinnassa pulmia, tarvitsevat apua terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseen ja toimeentulon tukea. Sitä on lukuisilla eri luukuilla, jonne pulmallisessa tilanteessa uupunut kansalainen ei välttämättä löydä. Kansalaiset kokevat sen pompotteluna ja monet ammattilaiset uupuvat tilanteeseen.
Ammattilaiset näkevät, että olisi viisasta antaa sosiaalihuollon palveluita samassa paikassa lähiterveyspalveluiden kanssa. Tätä sanotaan palvelujen yhteen liittämiseksi yhdeksi kokonaisuuksiksi eli integraatioksi. Sote-muutoksen suuri tavoite oli juuri se, että paljon palveluita tarvitsevat saisivat niitä saumattomasti ja matalalla kynnyksellä. Se on sekä inhimillistä että kustannustehokasta. Ammattilaiset näkevät tämän joka päivä arjessa: päivystyksessä, kotihoidossa, neuvolassa ja päihdepalveluissa. Suuri oli hämmästys, kun valinnan mahdollisuus ja elinkeinopolitiikka ajoivat palvelujen integraation ylitse. Nyt luodaan lisää rinnakkaisia palveuja, joita sitten kerätään yhteen eli koordinoidaan. Siinä kohti moni meistä oli tiukasti eri mieltä ja perustellusti. Mikään tutkimus ei tue sitä, että palveluja hajauttamalla voidaan lisätä heikompiosaisten palvelujen parantamista. Kun kustannusten lasku oli suuri poliittinen tavoite, on ollut ällistyttävää, että integraatiosta on luovuttu. Jos 20 % palvelujen asiakkaista käyttää 80 % resursseista, niin luulisi kiinnostavan paneutua juuri tämän ryhmän palvelujen saumattomuuteen, laatuun, oikea-aikaisuuteen ja kustannusvaikuttavuuteen. Olen eri mieltä Sote-muutoksen marssijärjestyksestä, kun mennään valinnan mahdollisuus edellä.
Terveydenhuolto on toimintasektori, jossa turvallisuus on tärkeää, virhe voi maksaa ihmishengen tai terveyden. Se on luonteeltaan konservatiivista ja se ottaa käyttöön menetelmiä, lääkkeitä ja laitteita tieteelliseen tutkimukseen tai raportoituun kokemukseen pohjautuen. Se ei ole tottunut hyppäämään trendien perässä vaan luottaa ihmisen kohtaamiseen, kosketukseen, päättelyyn ja tutkittuun tietoon. Terveydenhuollon ammattilaisten tehtävänä on sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen sekä sairauksien ehkäisy. Siihen kuuluu humanististen arvojen kunnioittaminen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen. Poliittinen päätöksenteko perustuu myös arvoihin. Nyt Sote-muutoksessa olen eri mieltä osasta asioita, sillä näen, että ne vaarantavat minulle lääkärinä tärkeitä arvoja. En vastusta muutosta vaan näen sen tarpeellisena. Kannatan sen tavoitteita: tasavertaiset ja laadukkaat palvelut kansalaisille, eriarvoisuuden seurausten lievittäminen, ennalta ehkäisyyn panostaminen ja kustannusten kasvun taittuminen. Saan kai silti olla eri mieltä ehdotuksen sisällöistä ja aikataulusta ilman leimaa otsassa?
Viimeisimmät kommentit