img_0232Lordi Byron oli julkkis. Hän eli piittaamatta ajan moraalisäädöksistä ja kaatoi aatelisia ja aatelittomia naisia nuoresta iästä lähtien. Hän oli tarkka ruoastaan, jopa ortorektikko, joka eli päiviä viinillä ja kekseillä, vegaani lihan aikakaudella. Ilmeisesti hänellä oli ihopulmia, ehkä kärsi atooppisesta ihosta, koska hän oli tarkka vaatteidensa materiaaleista ja nautti meressä uimisesta. Hänen elämänsä skandaalit siivittivät varmasti hänen ansiokasta runoilijan lahjakkuuttaankin. Kauniita naisia Byron rakasti läpi elämänsä. Yhden vaimon kommentti miehestä oli: ” Hän on hullu, paha ja vaarallinen tuntea”. Lordi Byron oli huomionkohteena monesta syystä, läpi elämänsä.  Hän varmasti pyrki saamaan huomioita tempauksillaan.

Huomiohakuisuus ei ole mikään uusi ilmiö. Lordi Byron oli tunnettu sanomalehtien, lentolehtisten, kuplettien ja kirkonmiesten paheksunnan kautta. Maailmassa, jossa tieto liikkuu viikoissa, voi brändätä itsensä tuotteeksi. Näinhän voi Byronista sanoa. Hänen kirjallinen tuotantonsa, kuten Don Juan, varmasti voisi kuulua kirjallisuuden kaanoniin ilman hänen elämäntyyliäänkin, muttei siitä mitään haittaa ollut.

Nykyaika tarjoaa yhtä aikaa hienot ja surkeat mahdollisuudet julkiseen huomioon. Tiedonvälityksen nopeus ja rajattomuus antavat mahdollisuuden kaikille mahdollisuuden tuoda esiin itsensä hetkeksi. Viidentoista minuutin julkisuus on tarjolla salarakkaille ja väkivaltarikollisille ilman kertakorvausta. Koska kilpailu on kova ja temppujen kierroksia pitää nostaa jatkuvasti, on huomion saamiseen tavallaan nykyisin surkeat mahdollisuudet. Julkea avionrikkoja lordi Byron saisi panna paremmaksi nykyaikana. Huomion kokemus on niin voimauttava, että siihen pyritään yhä uudestaan ja uudestaan.  Olemme luoneet keinotodellisuuden, jossa olemassa olon tunnus on: ”Näyn netissä, siis olen”. Varsinaisen läpilyönnin mahdollisuus on silti pienempi kuin romantiikan ajalla, vaikka osaamista ja näytettävää riittäisi. Huomiota on tarjolla nyt millisekunneissa ja uusi tähti klikkautuu tilalle etusormen napsauksella.

Samaan aikaan verkossa tieto on tiukkaan linkitetty toisiinsa. Laskentakaavojen avulla sanoista ja numeroista tulee indikaattoreita, jotka yhdistävät verkossa sisältöjä toisiinsa. Uutissivusto ehdottaa minulle uutisia aiemman lukemani perusteella. Sosiaalisen median omana pitämäni sivu suoltaa minulle mainoksia sen perusteella, millaisiin sisältöihin linkityn, mihin keskusteluihin osallistun tai mitä tykkäilen. Kun huomio tiivistyy johonkin ihmiseen tai ilmiöön, alkaa tämä koneisto vahvistaa sen merkitystä näkymässäni. Alan siiloitua oman kuplani sisälle, jossa kone valitsee minulle asioita ja huomionkohteita, jottei minun tarvitse nähdä muita todellisuuksia kuin omani. Lordi Byron pomppaa ruudulleni, vaikka vain inhoan hänestä kertovia uutisia ja kommentoin niitä pahuksen.

Huomio on rahaa ja valtaa. Lordi Byron olisi eittämättä keskusteluohjelmien ja visailujen kestotähti, jolta kysellään ”ollaanko huolissaan” tai mikä biisi tulee mieleen sanasta ”korsu”. Huomiohakuisuutensa perusteella voisi ajatella hänet kertomaan tiiviitä ja vulgaareja mieleen juolahduksiaan sosiaalisessa mediassa.  Hän kertoisi meille kymmeniä kertoja päivässä miten loistokas rakastaja hän on sekä miten juuri kirjoitti maailman parhaan runon. Hän tekisi runoudesta jälleen mahtavan, juuri hän. Kirjallisena luomuksena ne varmasti ylittäisivät monen meistä 160 merkin jonot.  Ehkä hän olisi korkeassa poliittisessa asemassa juuri nyt, kun aikakausi tuntuu kaipaavan yksinkertaisia vastauksia ja kevyitä viihdyttäviä heittoja.

Huomio on koukuttavaa. Se antaa virheellisen tunteen, että asioita on aidosti tapahtumassa. Jos olen saanut huomion itseeni ja kerron kohta tekeväni jotain, ei se tarkoita, että sillä aidosti olisi välttämättä vaikutusta. Nuoret tuntevat tämän lainalaisuuden selvästi paremmin kuin me vasta aikuisiällä tähän sosiaalisen median leikkiin lähteneet. Iso haaste on vain saada nyt luotua luotettavia ja laajasti seurattuja väyliä luotettavan ja puntaroidun tiedon välittämiseen. Vastuullinen tiedonvälitys on kriisissä. Toivon, että se kasaa itsensä ja löytää uudet välineet ja huomiomme. Miten totuudellisuuden voisi brändätä niin, että se saa laajan huomion? Miten sosiaalinen media voisi tukea totuudellisuutta eikä rajata meitä omiin kupliimme? Onko algoritmien ja monikansallisten mediayritysten luotava yhteisiä demokratiaa tukevia pelisääntöjä? Näin ihmiskunta toimi toisen maailmasodan jälkeen luodessaan Yhdistyneet kansakunnat. Mihin me laitamme huomisen huomion?

Siilautuisiko Byron minun sosiaalisen median suodattimeeni? Varmasti. Paheksuisin hänen seksistisiä kommenttejaan, röyhkeitä valintojaan, piittaamattomuuttaan yhteisesti sovituista säännöistään ja ylellistä elämäntapaansa. Salaa ihailisin ehkä hänen kauniita runojaan ja rohkeuttaan. Lordi Byron tunnisti omat heikkoutensa ja puristi niistä runoutta ja sitaatteja. Hänen huomiohakuisuutensa jätti jälkeen varmasti kärsimystä, mutta sentään kirjallisuutta nautittavaksi.

Ikuinen itserakkaus ryömii ulos meistä, kuin käärme, pistäen mitä tahansa, joka yrittää talloa sitä.

Lähde: https://www.brainyquote.com/quotes/authors/l/lord_byron.html