Ihminen haluaa tuntea, että hallitsee oman elämänsä tapahtumia. Silloin hän kokee olevansa vapaa. Vapauden vastakohta on pakottaminen. Hallinnan tunne syntyy mahdollisuudesta tehdä valintoja, joista sitten kyllä joutuu vastuutakin kantamaan. Vapaa ihminen voi käyttää vapaata tahtoa. Vapaa tahto määritellään ihmisen kyvyksi tehdä harkittuja tekoja ja valintoja. Valinta tai teko perustuu harkintaan, jonka tukena yksilöllä on tietoa harkinnan kohteesta. Valittavaa riittää läpi elämän. Lapsi tyytyy valitsemaan kaksien eri väristen sukkahousujen välillä, aikuiselle on oltava monta eri tuotetta kaupan hyllyllä. Tavaroiden ja palvelujen hankkiminen tuottaa meille paljon tyydytystä.  Näennäisesti tunnemme toimivamme itsenäisinä ja vapaina. Valitsen, minkä auton hankin ja missä hiukseni leikataan. Valintatilanteessa meitä ohjaavat aina samat asiat: mielihyvän tarve, mielentila ja henkilökohtainen kokemushistoriamme, ympäröivä yhteisö, kulttuuri, mainokset ja tuotteiden sijoittelu. Kokemus ohjaa valintojamme ja palaamme palveluun, josta meillä hyviä kokemuksia, vaikka tuote ei olisi se paras mahdollinen. Ihan rationaalinen ei ihminen valitsijana ole.

Nyt poliittisessa keskustelussa yksi keskeinen arvo, jota korostetaan, on yksilön vapaus. Kiinnostavasti vapauden kanssa käsikkäin kulkeva vastuu jätetään sivulauseeseen. Vapauden nähdään tuottavan kansantaloudelle taloudellista tuottavuutta automaattisesti. Mahdollisimman suuren tavara- ja palvelumäärän kuluttaminen nähdään hyvänä, seurauksista välittämättä. Kuluttaja kansalaisen tulee saada valita vapaasti siitä valikoimasta, joka on tarjolla. Valinnan oletetaan ilmeisesti olevan aina rationaalinen. Vapaus edellyttää kyvykkyyttä käyttää sitä vastuullisesti. Kukaan meistä ei tee valintoja aina punniten vaan heittäydymme hetkeen. Sivutuotteena syntyy haittoja, meille tai muille.

Terveydenhuollon tavoite on lisätä ihmisen kykyä elämänhallintaan toimintakykyä parantamalla ja sairautta poistamalla tai oiretta lievittämällä. Se siis pyrkii lisäämään ihmisen kykyä tehdä valintoja. Vapaus ja kyky tehdä valintoja on yksi terveydenhuollon sivutuotteista. Ehkä sitä voisi jopa mitata? Olisiko vapaus ja kyky tehdä valintoja sellainen arviointikohde, joka siirtäisi keskustelua enemmän arjen kokonaisuuteen kuin yksittäiseen sairauteen? Pitäisikö kansalaisen saada tietää, miten nämä palvelut ovat onnistuneet tuottamaan toimintakykyä ja elämänhallintaa, joka lisää asiakkaan kykyä autonomisena toimijana?

On hyvin merkityksellistä, mitä pidämme hyvän terveyspalvelun uudistuksen tavoitteena. Pyrimme tuottamaan toimintaa ja tietoa lähinnä niistä asioista, joihin uskomme ja pyrimme. Jos uskomme saatavuuteen, niin edistämme sitä ja mittaamme sitä. Jos uskomme eriarvoisuuden loiventumiseen, mittaamme sitä. Jos koulutusryhmien välinen ero terveyspalvelujen käytössä pienenee, on sosiaalipoliittinen tavoite toteutunut. Jos asetamme elämänhallinnan, toimintakyvyn ja vapauden tärkeiksi, niin alamme mitata niitä. Elämänhallinnan ja toimintakyvyn lisääminen on vapauden edellytys ja tuottaessaan näitä, terveydenhuolto on mukana tuottamassa vapautta.  Voisimme arvioida elämänlaadun kehittymistä, toimintakyvyn muutosta ja koettua terveyttä, joitta tarvitaan vapaan valinnan perustaksi. Varmasti se on monimutkaisempaa kuin käyntien, rahan tai laboratorioarvojen puntarointi, mutta se voisi ohjata palvelujen tuottamisen tavoitteita ja toimia lähemmäs kansalaisen arkea.

Harkintaa varten sitten tarvitaan tietoa. Kansalaisen tulisi tietää, millaiset palvelut parhaiten lisäävät hänen kykyään autonomisena toimijana ja mistä hän saa nuo palvelut parhaalla sen hetkisellä osaamisella tuotettuna. Käytännössä siis kysyä, onko palveluntuottaja onnistunut lisäämään esimerkiksi mielenterveyden pulmien kanssa painivien ihmisten kykyä toimia arjessa ja lisännyt heidän sosiaalisia kontaktejaan ja huomioinut liitännäissairauksien aktiivisen omahoidon. Kaikki nämä lisäävät yksilön elämänhallintaa ja sitä kautta kykyä ja mahdollisuutta tehdä valintoja eli yksilön vapautta. Olisiko terveydenhuollon toiminnan yksi arviointiperuste se, miten se pystyy edistämään vapaan tahdon toteutumista?

Koska elämän sattumanvaraisuus voi heittää kenelle tahansa meistä vaikean sairauden, onnettomuuden tai työttömyyden, on hyvä tietää, miten valitsemani palvelu onnistuu lisäämään toimijuuttani elämän vaikeissa karikoissa. Tietoa tarvitaan monenlaiselle kansalaiselle. Osa meistä syynää jokaisen yksityiskohdan ennen valintaa ja toiset liihottavat perhosen lailla halki elämän. Miten me mahdollistamme, että näin tärkeässä valinnassa ääripäät voivat toimia edes kohtuullisen vastuullisesti? Millaista tietoa ihmiset tarvitsevat valintojensa perusteeksi? Onko se vain potilasvahinkojen määrää, hymynaamaindeksi ja talouden luvut? Kun kyseessä on se ainoa elämäni, niin itseasiassa tahtoisin tietää, että minua kohdellaan arvokkaasti ja vapauttani kunnioitetaan sekä toiminta pystyy palauttamaan tai korjaamaan tai lievittämään elämänhallintaani uhkaavaa sairautta.

Elämänhallinnan tunnetta tarvitaan, edes hetkittäin, jotta voimme kokea olevamme vapaita. Terveydenhuolto on yksi toimija, joka mahdollistaa kansalaiselle elämänhallinnan saavuttamisen ja sitä kautta vapauden tunteen. Terveydenhuollon toiminnan tarkastelu toimintakyvyn, elämänlaadun ja koetun terveyden kautta vie välittömästi arkeen.

Mitattaisiinko vapauden tuottamista?

 

img_4984